Hessun tarina

Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa Hessustakin tämän kattavamman postauksen. Mellan ja Minnin postaukset olen siis jo tehnyt aijemmin. Mutta nyt kuulette, miten Hessu tuli meille ja enemmän millainen se on.

Minni oli ollut meillä vasta muutaman kuukauden. Se oli osoittautunut niin ihanaksi lemmikiksi, että halusin toisenkin kanin Minnin kaveriksi. Vanhemmat suostuivat melko nopeasti, sillä he ymmärsivät, että olisi kiva, jos Minnillä olisi kaveri. Olin keksinyt jo valmiiksi nimenkin, Hessun, ennen uuden kanin tuloa.

Eräänä loppukesän 2011 päivänä menimme läheiselle kotieläinpihalle ihan muuten vaan. Tiesin kuitenkin, että siellä olisi kaninpoikasia myynnissä, joten katselin vähän niitäkin. Kotieläinpihalla oli muistaakseni pari belgianjättiä ja kääpiöluppaa myynnissä ja yksi niistä oli pieni 10.6.2011 syntynyt kääpiöluppapoika. Se oli kanojen keskellä isossa aitauksessa belgianjättikanin kanssa. Päätimme, että tuo on se kani, joka me otetaan.

Viikon päästä tulimme hakemaan pienen pojan. Muistan, kuinka sen kasvattaja ei meinannut saada sitä millään kiinni aitauksesta, sillä se juoksi täysillä karkuun. Lopulta se saatiin kiinni ja näin Hessun lähempää ensimmäistä kertaa. Se oli hyvin pieni ja sen tassut olivat mutaiset. Hessun kasvattaja ei voinut tehdä sille papereita, koska niiden teko-ohjelma ei kuulemma toiminut. No, ei se mitään, saimme silti kopiot sen vanhempien papereista. Tämän takia Hessulla ei ole mitään virallista nimeäkään.

Toimme Hessun kotiin ja se pääsi uuteen häkkiinsä. Aluksi Hessu oli hyvin pelokas ja säikky. Se oli Minniin verrattuna niin pieni, että sanoimme sitä rotaksi. Ensimmäiset päivät poika vietti enimmäkseen mökissään piilossa. Päivä päivältä se alkoi kuitenkin rohkaistua enemmän.

Hetken päästä Hessu näytti olevansa todella utelias ja villi pikku kaninalku. Se teki iloloikkiakin hienosti olkkarin matolla.

Kun Hessu oli kasvanut tarpeeksi, kokeilin, mitä se sanoisi pienestä esteestä. Hyvinhän se pomppasi miniestettä, tosin aluksi hypytin kaneja aina namin avulla...

Sitten Hessulla alkoi näkyä pieniä murkkuiän merkkejä. Se alkoi merkkata joka paikkaa pissalla ja sitä olikin sitten kiva siivota. Pissaa eksyi seinille, ihmisten päälle ja jopa mun korvaan... :D

Marraskuussa Minni ja Hessu pääsivät vahingossa samaan tilaan ja Minni alkoi odottaa poikasia. Hessu leikattiin muistaakseni joulukuussa 2011. Leikkauksen myötä se hiukan rauhoittui, eikä ruikkinut enää paljoa pissalla.
Helmikuussa Minnin poikaset vieroitettiin, joten Hessu pääsi tekemään tuttavuutta Minnin kanssa ja siitä päivästä lähtien ne ovatkin asuneet samassa häkissä. :)

Nyt kerron Hessun esteilystä. Hessu ei joskus ollut yhtä hyvä hyppimään, kun nykyään. Se tunki jokaisesta vähänkin isommasta esteestä läpi, varsinkin pystyistä, vaikka ne olisivat olleet vain 30cm korkeita. Vauhtiakaan ei ollut paljoa. 2014 vuoden alussa huomasin, että miedän lähelle, Lielahteen oli tulossa estekisat ja suunnittelin jopa Hessun viemistä sinne. Kokeilin "kunnon rataa" meillä sisällä ja laitoin esteet helpon korkeudelle. Eihän siitä tullut sisällä mitään, sillä Hessu tunki ainakin puolista esteitä läpi, eikä edennyt radalla mihinkään. Unohdin koko jutun.

Hessu hyppi vuosi sitten välillä kuitenkin ihan hyvin, mutta vain silloin, kun sille päälle sattui.

Ennen kesää pidin Hessulla hetken hyppytaukoa. Sen jälkeen kokeilin taas esteilyä sen kanssa ja se hyppi tosi hyvin aijempaan verrattuna! Se oli jopa ihan innoissaan, eikä tunkenut esteistä kertaakaan läpi. Siitä lähtien Hessusta on tullut vaan parempi hyppimään ja nykyään se hyppääkin hienosti jo vähän korkeampia ja pitempiäkin esteitä. Hessun hyppytekniikka on myös mun mielestä parantunut aika paljon.

Heinäkuussa uskaltaudun viemään Hessun kisoihin. Ne olivat siis sen ekat kisat, vaikka se oli jo 3- vuotias. Radat menivät hajuja haistellessa ja sinkoillessa ympäriinsä, mutta maaliin päästin vain 1 virheellä. Eihän se vieläkään mikään hyvä ole, mutta nykyään se kuitenkin sentään haluaa yrittää, toisin kuin ennen ja sehän on pääasia! :) En olisi myöskään pari vuotta sitten uskonut ikinä vieväni Hessua kisoihin.

Hessun ensimmäinen kisarata. On kyllä aika kaameeta katseltavaa, tollasta sähläystä ja esteiden ohi juoksemista, mutta onneksi se on nykyään jo paljon rauhallisempi kisoissa. :D

Hessu saattaa jo pian klassautua ainakin helposta suorasta pois, joten saa nähdä jääkö sen esteura näin lyhkäiseksi. Jos Hessu on vielä innoissaan hyppimisestä, saatan ehkä käydä koittamassa sen kanssa keskivaikeaa, mutta katsotaan nyt. :)

Sitten kuulette Hessun luonteesta melko suppeasti, sillä olen kirjoittanut siitä jo ainakin tämän postauksen.
Yleisesti ottaen Hessu on aika kiltti ja nykyään myös rauhallinen kani. Nuorempana se oli todella vauhdikas ja heitti iloloikkia tosi usein, mutta nyt se on jo vähän rauhoittunut. Se kuitenkin innostuu aina välillä, varsinkin ulkona ja siellä lentää iloloikkakin välillä.
Minnille Hessu jaksaa joskus ärhennellä, sillä se haluaa olla pomo, mutta useimmiten se on ystävällinen ja putsaa Minniä sekä loikoilee sen vieressä.

Ihmiselle Hessu on todella kiltti, eikä ikinä pure. Se nuolee varsinkin mun naamaa aina kun saa mahdollisuuden ja on muutenkin ihanan sosiaalinen kani. Se tulee heti tutkimaan, kun ihminen tulee sen lähelle. Hessu vihaa silittämistä ja sylissä istumista. Yleensä sylistä päästyään se onkin hetken tosi vihainen, mutta leppyy pian.

Hessu on muuten utelias ja rohka kani, mutta se säikkyy ihan olemattomia ääniä. Joskus kuultuaan ulkoa jonkun pienen äänen, minkä muut juuri ja juuri kuulivat, se pamauttelee takajaloillaan monta minuuttia silmät pyöreinä. Nykyään se on onneksi päässyt yli autofobiastaan, mikä sillä joskus oli. Se esitti joka kerta kuollutta, kun tiellä meni auto. Joskus se myös pelkäsi koiria niin paljon, että hoitokoiran lähdettyä se ei uskaltanut liikkua talossa viikkoon rennosti. :'D

En tiedä ketään ahneempaa kania kuin Hessu. Sille maistuu ihan mikä vaan ja se voisi syödä varmaan loputtomasti. Aina, kun tulen häkin luo ruuan kanssa, Hessulla menee pää ihan sekaisin. Se alkaa juosta ympäri häkkiä ja kokeilla kaikkia osaamiaan temppuja, jotta saisi ruokaa. Sitten, kun se saa ruuan, se hotkii sen hirveällä vauhdilla posket pullottaen ja syötyään siirtyy Minnin kupille... :D

Tässä vielä loppukevennykseksi Hessua kuvaava video. :'D


Hessu on ollut mulle aina tosi tärkeä pupu, koska siinä on vaan sitä jotain. Sen luonne on vaan kaikenkaikkiaan ihana, eikä sen pullaposkia nähtyään oikein voikkaan olla pojasta pitämättä. :')

 ----

Tuli aikas pitkä juttu Hessusta, mutta toivottavasti joku selvisi tähän kohtaan asti tylsistymättä! :)