Viholliset vai ystävykset? osa 2

Tähän alkuun sen verran, että kyllä, oli jo aikakin vaihtaa kaamea talvinen ulkoasu pois! Väänsin sitten taas nopeasti jonkun pikabannerin ja ulkoasun. En ole vaan jotenkin jaksanut tehdä millään kunnollisia ja vaivalla tehtyjä ulkoasuja viime aikoina, mutta toivottavasti tämä jälleen niin yksinkertainen kelpaa! :D

Kerroin teille ekassa totutuspostauksessa, miten Mellalla ja Jummilla meni alun totutukset. Tänään jatketaan toisella ja viimeisellä osalla.

Jos et muista mitä viime osassa kerroin, kannattaa lukaista tämä kappale. Tiivistetysti aluksi meni yllättävän hyvin pientä kränää lukuunottamatta. Kanit eivät olleet kuitenkaan mitään kavereita vaan hyökkimistä oli vielä paljon. Käytiin totuttamassa pupuja myös isovanhempien luona, jossa ei sujunut erityisen hyvin, muttei huonostikaan. Kotiin tullessa päästettiin Mella ja Jummi kaksin mun huoneeseen, mutta siitä ongelmat alkoivatkin. Tuli pari tappelua ja jouduin erottamaan kanit melkein heti.

Päätin kuitenkin jatkaa vielä totutusta, sillä ihan toivottomalta kaksikko ei vaikuttanut. Pidin erotuksen jälkeen pienen tauon, jotta puput eivät stressaisi liikaa. Tauon jälkeen jatkoin totutusta suihkuhuoneessa. Kanit viettivät siellä joka toinen päivä noin tunnin mittaisen pätkän. Tätä tehtiin kolme kertaa.

Suihkutotutukset sujuivat jo tosi hyvin. Kanit pystyivät olemaan lähes normaalisti toistensa seurassa, mutta vielä sellainen jokin tietty puuttui. Kanien välillä oli edelleen jonkinlainen jännitys koko ajan. Mella hyökki välillä Jummiin varsinkin silloin kun Jummi yritti alistaa Mellaa. Joka totutus lopetettiin kuitenkin siihen, että kanit makoilivat nenät vastakkain tai nuolivat toisiaan. Joka päivä mentiin vain parempaan ja parempaan suuntaan ja kolmannen kerran jälkeen päätin kokeilla uudestaan laittaa kanit yhteen mun huoneeseen, sillä suihkussa sujui jo tosi hyvin.

"Tää on jo tyylssäää!"

Kasasin kaneille ensin aitauksen, joka vei noin 2/3 huoneestani. Tämä siksi, etteivät ne pääsisi tappelemaan sängyn alle, mutta niillä olisi kuitenkin tilaa väistää toisiaan. Aluksi Mella ei erityisemmin pitänyt ajatuksesta, että sen reviirillä on toinen kani. Kaksi ensimmäistä yötä oli mulle tuskaa. Valvoin yli neljään, jotta pystyisin suihkuttelemaan kaneja mahdollisen hyökkimisen alkaessa. Puput pystyivät kyllä olemaan nätisti, mutta Mella muraheli edelleen Jummin mennessä ohi. Kanit eivät selkeästi tienneet, kumpi on pomo, minkä takia Jummi yritti alistaa Mellaa. Kolmantena yönä kanit eivät yhtäkkiä enää hyökkineet, mutta järsivät kaltereita koko yön, minkä takia pääsin taas nukkumaan vasta neljän aikoihin. Sen yön jälkeen eli viime keskiviikkona otin aitauksen pois ja kasasin sahaamistani kompostikehikoista aidan sängyn alle.

Mellan perus "tassut ristissä"- asento :P

Sinä päivänä tapahtui ihme. Mella ja Jummi eivät yhtäkkiä enää tapelleet tai hyökkineet yhtään ja ensimmäistä kertaa musta tuntui, että ne nauttivat toistensa seurasta. Ne pompottivat yhdessä paikasta toiseen, makoilivat vierekkäin, nuolivat toistensa otsia ja söivät yhdessä. En uskaltanut ihan heti vielä iloita, sillä ajattelin, että kumminkin kohta ne ovat taas toisissaan kiinni.

Niin ei kuitenkaan käynyt. Kanit ovat viikon jälkeen edelleen täysin sovussa, ihan kuin olisivat olleet aina kaksin! Vihdoin voin huokaista helpotuksesta ja hymyillä katsellessani noiden kahden toihuilua. Edes Mella ei enää hyöki Jummiin eikä kumpikaan koita alistaa toista. Kanit näyttävät jopa viihtyvän toistensa seurassa. Toisaalta niillä on myös paljon tilaa olla omassa rauhassa niin halutessaan, sillä Minni ja Hessu ovat muuttaneet mökkiin kesäksi ja näillä kahdella on käytössään koko talo. Nyt vaan toivotaan, että ystävyys jatkuu samanlaisena enkä joudu enää erottamaan noita kahta. Tämä prosessi toi kieltämättä väistämättäkin stressiä niin mulle kuin kaneillekin, mutta luulen, että se oli sen arvoista. Nyt meillä ei asu enää kukaan kani yksin ja pystytään huomioimaan jokaista entistä enemmän. <3

 

Kerron sitten myöhemmin lisää kanien touhuiluista yhdessä, sillä niitä en ala enää tunkemaan tähän postaukseen. Mutta kiva, jos jaksoit lukea tänne asti!