perjantai 12. elokuuta 2016

Mikä Jummilla on?

Tämä on postaus, jonka tekoa olen vältellyt ja pitkittänyt. Postaus, jonka tekoon olen odottanut oikeata fiilistä ja se on nyt. Pitää vaan hyväksyä totuus. Kaikki ei ole kanienkaan kanssa aina pelkkää iloa ja onnea. Tänään kerron teille, mikä Jummia vaivaa.

Kaikki alkoi siitä, kun esittelin Jummin blogissani ja sain kommentin (suuri kiitos siitä, muuten olisin saattanut tajuta asian aivan liian myöhään!), jossa kerrottiin, että Jummi saattaa olla tuplageeninen. Mitä se sitten tarkoittaa, sen kerron kohta. Joka tapauksessa Jummi oli meillä tuolloin vasta kolmatta päivää ja olin niin iloinen siitä, että sain vihdoin kauan toivomani neljännen kanin, toivottavasti myös kaverin Mellalle. Tässä kohtaa ilo muuttui kuitenkin peloksi siitä, että Jummi ei ole terve.


Niille, jotka eivät tiedä mitä tarkoittaa tuplageenisyys ja mihin se voi johtaa, niin avaan nyt vähän asiaa. En ole mikään asiantuntija, joten selityksestäni voi löytää virheitä. Selitän nyt asian kuitenkin niin, miten olen sen itse ymmäränyt ja minkä verran olen siihen perehtynyt. Ensinnäkin, tuplageenisyys ei ole itsessään mikään kamala asia. Se on vain vähän niin kuin värivirhe, joka johtuu siitä, että kani on saanut jonkin kuvion esim. viitan tai schekin geenin molemmilta vanhemmiltaan. Tämä johtaa siihen, että 25% poikueen poikasista on esim. alikuvioituneita viittoja tai schekkejä eli tuplageenisiä. Jummin tapauksessa tämä kuvio on dalmatilaiskuvio, josta puuttuu pilkut lähes kokonaan.


Se asia, joka tässä kammottaa, on se karu totuus, että tuplageenisyys altistaa kanin helpommin megacolon-suolistosairaudelle. Tiivistetysti megacolon on sairaus, jossa kanin suolisto ei toimi oikein, jolloin ruoka ei imeydy tavallisesti ja papanoista tulee liian suuria. Tämä taas johtaa siihen, että liian suuret papanat arpeuttavat kanin suolistoa ikää tullessa. Tämän takia sairaus ei juuri näy eikä vaikuta nuoren kanin elämään, vaan alkaa ilmaantua vasta myöhemmällä iällä suoliston mennessä huonompaan kuntoon. Kanille voi tulla oireita, kuten helpommin suolitukos, mahavaivoja ja kaasuuntumista. Megacolonkani kuolee yleensä ennenaikaisesti johonkin huonon suoliston aiheuttamaan ongelmaan.

Hoitamaton ja oikein hoidettu mc-kani voivat kuitenkin elää täysin erilaisen elämän. Oikealla ja tarkalla ruokinnalla oireet voi saada lähes kokonaan kuriin ja pidentää huomattavasti kanin elinikää. Jotkut ovat sitä mieltä, että kani voi elää aivan hyvää elämää sairauden kanssa ja toiset sitä, että kani täytyy heti lopettaa. 

 
Ensimmäisenä aloin teitysti miettiä, onko Jummilla tätä sairautta. Jummihan on tuplageeninen, joten mahdollisuus siihen oli. Yksi megacolonin oire on huono massa ja yleiskunto. Jummi oli meillä tullessaan hiukan heppoinen, mutta ei laiha. Se oli kuitenkin jäänyt tosi pieneksi, mikä oli myös yksi mc-kanin piirre. Oire, josta kuitenkin huolestuin eniten, oli mc-kanille tyypilliset, suuret ja erikoisen malliset papanat. Muita oireita emme juuri huomanneet alussa, mutta nämä jo melkein vahvistivat sen, että Jummilla on tämä sairaus.

Aluksi en tiennyt megacolinista juurikaan, sen verran kuitenkin, että olin kuullut siitä ja tiesin, että viittakuviolliset vanhemmat voivat altistaa sille. Jummin vanhemmat ovat scheck ja viittakuvio, mutta en tiennyt vielä Jummia hankkiessa, että nekin toimivat aivan samalla tavalla. Mulla oli ollut megacolonista ennen sellainen kuva, että sitä sairastava kani pitää automaattisesti lopettaa. Olen muutenkin ollut aina sitä mieltä, että lopetus ei ole lähes koskaan huono vaihtoehto, sillä silloin eläin ei ainakaan kärsi. Aluksi olin tosi surullinen ja olinkin jo varma, että Jummin päivät on pian eletty. Päivän surkuttelun jälkeen tajusin, että nyt en saa olla itsekäs vaan täytyy tehdä niin kuin kanille on parasta, ei itselle. Jos se pitää päästää parempaan paikkaan, sitten se päästetään. Seuraava kysymys olikin, mikä sitten on kanilleni parasta.


Siitä alkoi hirmuinen aiheeseen perehtyminen. Luin ja luin facebook-keskusteluja ja juttuja megacolonista ja yllätyin eräästä asiasta. Kanin lopetus ei ollutkaan oletus, vaan keskusteluissa puhuttiin pääasiassa megacolonkanien ruokinnasta, eliniästä ja hoidosta. Tajusin, että pari ennestään tietämäänikin kania olivat mc-kaneja ja elivät aivan hyvää elämää.

Aloin miettiä eri vaihtoehtoja. Jummilla ei ollut vielä ilmennyt oireita, jotka aiheuttaisivat kipuja tai muuten haittaisivat sen elämää. Ne saattaisivat kuitenkin alkaa iän myötä. Muistan yhden illan, jolloin valutin suihkussa vahingossa yli puoli tuntia vettä miettiessäni asiaa. Pohdin eri vaihtoehtoja. Pitäisikö oireeton kani lopettaa, vaikkei sauraudesta ole edes varmuutta? Vai odotettaisiinko niin kauan, että mahdolliset ongelmat alkavat? Alettasisiinko hoitaa oireita niiden alkaessa? Mulle ehdotettiin jopa Jummin palauttamista kasvattajalle, sillä se oli ollut meillä vasta alle viikon, eikä kasvattaja ollut kertonut/tiennyt sairaudesta mitään, mutta voitte varmaan arvata reaktioni tähän: Ei. Jos kani otetaan, se hoidetaan loppuun asti. Tietysti on poikkeustapauksia, mutta kani ei ole mikään vaate, jonka voi palauttaa kauppaan, kun huomaa sen olevan rikki.


Lopulta pitkällisen pohdinnan ja Jummin tarkkailun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että Jummin annetaan elää niin pitkään, kun se saa elää iloisesti ja kivuttomasti. Joskus tulee varmasti sen aika päästä pois, niin kuin valitettavasti kaikkien muidenkin eliöiden tämän maapallon päällä, mutta Jummilla se ei ole vielä. Annetaan sille edes mahdollisuus elää onnellisesti ja autetaan sitä niin paljon kuin voimme.

Jummille sitten tehtiin oma ruokavalio, jonka avulla oireiden pitäisi pysyä poissa mahdollisimman pitkään. Mc-kanin ruokavaliossa pitäisi olla mahdollisimman paljon kuitua, jotta suoli toimii. Tässä olemme onnekkaita, sillä Jummi on ihan hurja heinänkuluttaja! Ruokavaliosta poistettiin myös kaikki tuoreet, sillä ne aiheuttavat yleensä juuri ongelmia. Myös pelletti vaihdettiin suositeltuun Selectiveen mm. suuren kuitupitoisuuden vuoksi. Tuoreita Jummi saa kuitenkin vaihtelun vuoksi aina hiukan, eniten kuitenkin sellaisia, jotka eivät kerrytä paljoa kaasua mahaan.


Tällä hetkellä Jummi voi erittäin hyvin. Itse asiassa se on meidän kaneista varmaan parhaassa massassa ja megacolon-papanatkin ovat muuttuneet lähes ihanteellisiksi vaaleiksi ja pyöreiksi papanoiksi! Poika on myös ollut aina reipas, utelias ja iloinen pikku kani, joten tällä hetkellä asiat ovat oikein hyvin.

Tähän loppuun vielä tekemäni video Jummista, aihetta sivuten. Tiedän, se ei nyt ole kovin hienosti editoitu, mutta ajatus on tärkein!


Tulevasta on vaikea sanoa, mutta me elellään nyt päivä kerrallaan ja yritetään taata Jummille mahdollisimman mukava elämä, oli se sitten kuinka pitkä tai lyhyt tahansa.<3

5 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Todella ikävää, että tosiaan Jummin tilanne päätyi nyt tähän. On todella harmillista, että näistä asioista ei puhuta, sillä se johtaa herkästi siihen, että ihmiset tekevät kahden viitan/perhosen(ovat samakuvio eli Kk) ja kutsuvat niiden jälkeläisiä vielä harhaanjohtavilla nimillä. Tuplageeninen kun on nimensäkkin perusteella jo ihan omansa ja geneettisesti myös eli KK.
    Tosta mikä ja mistä johtuu on aika monia eri mielipiteitä. Osa sanoo et on linjoissa kulkeva, osa sanoo kelle vaan voi tulla ja joku sitten on sillä kannalla, ettei kahden Kk:n yhdistelmästä tule mitään sairaita.
    Se mikä on varmaa, on se, että jollain tavalla kanin kehitysvaiheessa tapahtuu häiriö kun pigmentti ja kanin masu kehittyvät saman aikaisesti. Se aiheittaa ns. tämän megacolon sairauden kanilla. Tästä johtuu, että kani on synnynnäisesti sairas ja kärsii läpi elämänsä. Hoidettuna elämää voi ns. pitkittää, mutta vähitellen lisääntyvä kipu on inhottavinta, vielä eläimelle joka ei sitä näytä. Vaikka mahan oireiluita saisi mm. juuri ruokavaliolla tasotettua, niistä ei pääse koskaan eroon. On opittava niihin päiviin kun kani on eloisa ja ilman kipuja, mutta myös niihin kun meinaa toivo loppua. Osa tosiaan lähtee tuohon hoitamiseen, mikä on kanille kuin omistajallekkin haaste. Haaste siinä, että jaksaa, mutta myös siinä, että osaa sanoa milloin on lopetettava ja puhallettava peli seis.

    Toivottavasti tästä asiasta lähdetään enemmän puhumaan, sillä se tuo yksin ihmisten tietoisuuteen tuplageenisten sairauden. Kenties aletaan välttää sairaiden yhdistelmien tekoa ja ennen kaikkea, niitä ei myydä kasvattajilta eteenpäin, varsinkaan lemmikeiksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, opin jälleen lisää! Tosiaan, oon ihan samaa mieltä, että näistä pitäisi puhua enemmän ja siksi osittain tämän teinkin.

      Emme siis voi olla vieläkään 100% varmoja siitä, että Jummilla tämä sairaus edes on, sillä mitään isompia oireita esim. suolitukosta ei ole vielä ollut. Kuitenkin omien päätelmien perusteella sillä on se luultavimmin.

      Joka tapauksessa halutaan tehdä niin kuin Jummille on parasta, joten hyvä kuulla eri kantoja. Ollaan oltukin sillä linjalla, että jos mitään kipuja ilmenee, emme ala kiusaamaan kania lukuisilla ell-käynneillä, vaan sitten on aika päästää pois. En kuitenkaan usko, että se on tarpeellista vielä, sillä Jummi on tosiaan nuori ja elinvoimainen kani. Sen kuntoa tarkkaillaan paljon päivittäin, jotta huomataan kun ongelmia tulee. Haastavaahan se voi olla, mutta uskon että kun tuntee kanin, huomaa helpommin jos se ei voi hyvin.

      Poista
    2. Kanillahan tuo megacolon aiheuttaa ns. imeytymishäiriöitä, eli tavara ei imeydy niin kuin pitäisi. Pahimpina ja niinä kipeimpinä päivinä suolisto on aivan täynä ja kova. Kun tilanne helpottaa tavaraa tulee sitten enemmän kuin tapeeksi ulos ja juurikin näitä epämääräisiä klönttejä. Eli tosiaan oireita on vaikea nähdä, ellei päivittäin tunnustele suolta ja itse kania(mm onko pöhöttynyt ja muutenkin miltä tuntuu käteen). Suolitukoshan tuo ei ole, sillä kani saattaa syödä ihan nomraalisti, eikä tavara ole samalla tavalla tukossa, se vain imeyty huonommin.

      Toivotaan tosiaan, että se oikea ratkaisu tähänkin asiaan löytyy ja Jummi saa elellä vielä tovin rauhassa. Oma MC eli siihen perinteiseen 2v, jonka jälkeen oli sanottava heipat. Rapistui suoli niin huonoon kuntoon, ettei lopulta enään mikään imeytynyt. Veli vastaavasti elelee suht hyvissä voimin ja tälle löydetty ilmeisesti suht toimiva ruokinta, jonka voimin tosi pitkälti mennään.

      Jos sulla on tähän aiheeseen kysyttävää, niin laita mulle vaikka viestiä tulemaan. Karoliina Similältä voi myös kysellä, hänellä tuon yhden kanin tiimoilta kokemusta. :)

      Poista
    3. Juu täytyy nyt tarkkailla Jummin masua! Pitkään aikaan ruuan vaihdon jälkeen ei ole onneksi ainakaan näkynyt noita epätavallisia papanoita ja mahakin on vaikuttanut normaalilta.

      Kiitos paljon avusta, paljon on vielä opittavaa! Voin sitten laittaa viestiä, jos tulee jotain kysyttävää. :)

      Poista