23. Luukku: Pieni ja persoonallinen Minni

Jee, huomenna on jo jouluaatto! En ehdi tänään tekemään uutta postausta, joten saatte aijemmin kirjoitetun postauksen.

Kirjoitin tässä luukussa Mellasta pidemmin ja ajattelinkin nyt tehdä saman myös Minnille ja myöhemmin Hessulle. Tällä kertaa esittäytyy Minni.

Kaikki alkoi vuonna 2011 siitä, kun pikkusiskoni alkoi kinuta kania. En tiennyt kaneista silloin vielä mitään, ja olin halunnut aina vaan koiran. Ensin en ollutkaan ajatuksessa kanista yhtään mukana. Sitten aloimme ottaa niistä enemmän selvää ja mäkin aloin haluta kania.
 Lopulta vanhemmat suostuivat ja aloimme miettiä rotuja. Kääpiöluppa vaikutti kaikista helpoimmalta kanilta aloittelijoille, joten valitsimme sen. Selailimme myynti- ilmoituksia ja löysimme suht lähellä syntyneen poikueen Petkelkannan kanilasta. Alunperin meidän oli tarkoitus hankkia uros, mutta sillä todettiin hammasvika ja meiltä kysyttiin, käykö tyttö. Se kävi meille hyvin ja menimme katsomaan kahta pientä naaraspoikasta huhtikuussa.

 Valitsimme luonnonharmaan tyttösen, sillä se oli rohkeampi poikasista. Kotimatkalla ehdottelimme nimiä pienelle tytölle ja äiti keksi Minni- nimen. Se kävi kaikille, joten Minni oli nimetty.

Pääsiäinen lähestyi ja haimme pienen pääsiäispupun kotiin. Se oli kyllä ihana päivä, olihan Minni meidän ensimmäinen oma lemmikki!
Minni kotiutui oikein hyvin, vaikka tietysti aluksi vähän jännitti uudessa paikassa uusien ihmisten kanssa. Minnin häkki näytti tältä, kun se tuli meille: 

 Muistan aluksi, kun ihmettelimme jopa sitä, että kanihan ihan oikeasti pomppii eikä kävele :D.. Opimme päivä päivältä enemmän kaneista Minnin myötä.

Nyt kun miettii, syötimme Minnille liikaa herkkuja. Varsinkin herkkutankoja, joita nykyään en voisi kuvitellakaan antavani yhdelle kanille syötäväksi! Sen kyllä huomaa Minnille myöhemmin tulleesta leukapussista...

Pian aloimme ulkoiluttaa Minniä. Se oli aluksi hyvin vauhdikas ulkona ja juoksi välillä ihmisen ympärillä täysillä. En kyllä muista, johtuiko se siitä, että se pelkäsi vai oliko sillä vaan hauskaa.

Kesän loppupuolella meille muutti toinen kanimme, Hessu, mikä ei muuttanut aluksi Minnin elämää mitenkään.

Marraskuussa sattui vahinko ja Minni tuli tiineeksi. Meitä se ei haitannut tietenkään mitenkään, vanhemmat olivat ehkä eri mieltä. :D Etsimme netistä paljon tietoa kaninpoikasten hoidosta ja muusta niihin liittyvästä. Joulukuussa Minni synnytti 5 poikasta, joista 3 oli eläviä. Minni oli oikein hyvä äiti ja hoiti poikasensa kunnolla, vaikka välillä maitoa kerjäävät  pallerot ärsyttivät.

Helmikuussa 2012 poikaset vieroitettiin emästään ja Minni pääsi tekemään tuttavuutta vähän aikaa sitten leikatun Hessun kanssa. Heti ensimmäisellä totutuskerralla ne tottuivat toisiinsa ja alkoivat viettää yhteistä elämää.

 Nyt hyppy viime vuoteen eli 2013. Minni oli silloin muistaakseni aika pullukka ja yritimme vähentää kaikkien herkkujen antamista, mutta tuloksetta.

Tänä vuonna Minni on kuitenkin alkanut laihtua. Kun olin riparilla kesäkuun alussa, muistan kun kotiin tullessani ihmettelin, miten Minnin leukapussi oli pienentynyt todella paljon. Epäilin jopa, että se oli jotenkin sairas tai sillä oli matoja. Punnitsimme sen, mutta se oli onneksi yhtä painava kuin aina ennenkin. Kesällä vaihdoimme Minnin ja Hessun ruuan Rabbit royaleen. Jossain vaiheessa syksyä punnitsin kaikki kanit ja Minni oli laihtunut 200g. Se on nykyään oikeasti menettänyt aika paljon massaa ja leukapussikin on pelkkää nahkaa... Nyt ollaan vaihdettu vähän ruokintaa, mikä toivottavasti tuo Minnille hiukan lisää massaa!

Nyt hieman Minnin perusluonteesta. Minni on ujoin meidän kaneista ainakin ihmisiä kohtaan. Se ei ole kaikista seurallsin kani. Nykyään se on kuitenkin rohkaistunut aika paljon ja tulee yleensä Hessun mukana ihmettelemään kaikkea. Hessu onkin kuin Minnin toinen puoli, sillä Minni seuraa Hessua joka paikkaan ja ilman sitä se on paljon arempi. Sen huomaa eniten ulkona, kun Minni on ihan peloissaan yksin ja haluaa vaan takaisin sisälle.

Minni on melko helppo kani. Se pysyy hyvin sylissä ja jaksaa istua kynsien leikkauksessa kiltisti. Joskus se on kuitenkin pippurinen naaraskani, joka ei kestä muita naaraita reviirillään. Kun se haistaa Mellan, nousee häntä heti ylös ja se saattaa hyökkiä Hessunkin päälle, kun on niin vihainen.

Ihmistä kohtaan Minni on kuitenkin kiltti ja hyvin utelias. Jos ihminen on ihan paikallaan, Minni tulee tutkimaan ja saattaa hypätä selkään tilaisuuden tullessa. 

Silja ja Minni

Kaikkea uutta kohtaan Minni on jopa rohkeampi ja uteliaampi kuin Hessu. Minni on halunnut tehdä tuttavuutta koiran kanssa, kun Hessu on juossut kirjaimellisesti päin seiniä häkissä. Minni osoittaa myös yleensä kiinnostusta kaikkeen uuteen ja varsinkin vieraisiin!

Esteistä Minni ei välitä eikä ole kovin hyvä hyppääjä. Sitä hypytetään silti kotona välillä pienillä esteillä mielenvirkistykseksi. 

Minni on myös melko älykäs kani, ja se oppii temppuja nopeasti. Siihen vaikuttaa myös tietysti se, että Minni on aika perso ruualle. 

Alle parin kuukauden päästä Minni täyttääkin jo huimat 4 vuotta, mutta toivottavasti sillä on vielä monta tervettä vuotta edessä! :)