lauantai 29. heinäkuuta 2017

Video Mellasta!

Tähän väliin tulin julkaisemaan pienen videon Mellasta. Julkaisu on vähän jäänyt, joten biisikin on jo vähän kulutettu, mutta sain siitä hurjan inspiraation, joten tässä nyt tämä.

On se vaan maailman tärkein kakara.♥

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Hei hei, Minni♥

Vaipui voimasi hiljalleen,
hetki lähdön läheni.
Päivänä kauniin kesäisen,
tuli luoksesi lepo ikuinen.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Matkailua Kroatiassa

Mä oon sellanen ihminen, että saatan saada yhtäkkiä jäätävän innostuksen tehdä jotain ja sittenhän mä teen sen. Vaikka vihaan siivoamista, saatan joskus saada ihan yhtäkkiä hirveän innostuksen siivota mun huoneen läpikotaisin. Mutta sitten kun mua ei huvita, homman aloittaminen tuntuu niin turhalta, että vaan pitkitän sitä ja tavallaan säästelen sitä sille hetkelle, kun se innostuspiikki tulee. Mä tiedän, ettei kaikki ole tällaisia, ehkä mä oon vähän outo. Jollain pitää olla seuraava viikko etukäteen suunniteltuna, jollain viisi vuotta. Mulle se ei vaan sovi.




Se on tällä hetkellä myös mun bloggaamisen ongelma. Esimerkiksi tulin nyt kirjoittamaan tänne, koska sain valtavan inspiraation ihan yhtäkkiä. Muuten bloggaaminen ei kuitenkaan tunnu enää niin houkuttelevalta kuin ennen. Jään vain odottamaan innostusta, postausvälit pitenee ja postailu muuttuu tosi epäsäännölliseksi. Mutta toisaalta tykkään kirjoittaa, kuvata ja luoda. Ehkä mä tykkään blogata, mutta en pohjimmiltani sittenkään sovi bloggaajaksi. Harva jaksaa kuitenkaan seurata epäsäännöllisiä blogeja. 

 
En anna asian kuitenkaan haitata, koska tästä tykkään, aina silloin kun sen innostuksen saan. Mun mielestä elämässä pitää olla niitä omia juttuja, joista tulee iloiseksi. Ei niitä koko ajan tarvitse tehdä, mutta ne ovat kuitenkin siellä, odottamassa sitä omaa hetkeä. Vähän niin kuin mulle valokuvaus, käsityöt ja bloggaus, ehkä jopa kanikisat. En mäkään niitä aina jaksa. 
 
Tänään postaukseni ei liity millään tavalla kaneihin, sillä ajattelin, että olisi kiva jakaa johonkin vähän Kroatiasta ottamiani kuvia! Olimme tosiaan Kroatian Podgora-kylässä viikon ja palasimme kotiin tasan viikko sitten.


Mun hiuksista lähti muuten 30cm eli tasan puolet viime kuussa. Niin vapautunut olo!



Reissu oli kokonaisuudessaan tosi onnistunut ja pidin paikasta paljon. En odottanut mitään isoja hellelukemia, mutta Kroatiassa olikin ihan älyttömän kuuma koko viikon, välillä jopa liiankin. Eka päivä oli kuumin, ainakin 33 astetta ja täysaurinko. Jo pienen kävelyn jälkeen olimme ihan läkähtyneitä ja menimme läähättämään johonkin vähän viileämpään ravintolaan. Myöhemmin ei kuitenkaan ollut onneksi enää ihan yhtä kuuma tai sitten vaan totuimme tähän hieman Suomen kesästä poikkeavaan ilmastoon. Vikana päivänä marssinkin tyhmänä rannalle ilman juurikaan minkäänlaista aurinkorasvaa ja taisi siinä ainakin selkä kärähtää...



Podgora on melko pieni kylä, mutta siellä on aika paljon turisteja. Niitä ei ole kuitenkaan liikaa verrattuna vaikka Makarskaan, johon pyöräilimme yksi päivä. Siellä rannat oli ihan täynnä ihmisiä, mikä oli vähän ahdistavaa. Kävimme myös Splitissä bussilla, missä oli enemmän kauppoja ja muuta. Bussilla kulkemisessa ei ollut sitten mitään päätä eikä häntää, sillä kukaan ei koskaan tiennyt milloin bussi tulee tai ylipäätään millä bussilla pääsee mihinkin kohteeseen. Takaisin kuitenkin selvittiin!



Makarskan satamaa
Meressä kävimme uimassa joka päivä (mikä oli lähes välttämätöntä kuumuudesta selviämisen kannalta) ja se oli aina ihanan virkistävää! Olihan Adrianmeren vesi tosi suolaista ja aluksi tuntui, että silmät syöpyy päästä, jos niihin edes roiskahtaa pisara vettä. Viimeisinä päivinä olimme kuitenkin jo täysin tottuneet siihen ja vikana päivänä pystyin jo sukeltelemaankin! Vesi oli myös ihanan kirkasta ja turkoosia rannassa.

Portaat hotellilta kadulle/rannalle
Majoituksemme ei ollut varsinainen hotelli, vaan pikemminkin huoneisto, jossa oli kaikki tarpeellinen. Mitään ruokatarjoiluja ei siis ollut, mutta tykkäsin kämpästä kyllä paljon ja sieltä oli upeat näkymät merelle ja vuorille! Merenrantakin oli ihan vieressä, tosin sitä ennen piti aina kävellä tasan sata porrasta, niin kuin myös hotellille palatessa. Tulipahan vähän urheiltua, kun ravattiin portaita aina päivän aikana!



Splitin karkkikauppa
Viikon aikana ehdittiin tehdä paljon, esim. tutustuttiin neljään kaupunkiin, uitiin, käytiin eri ravintoloissa, käveltiin, katseltiin upeita maisemia, shoppailtiin ja yhtenä päivänä tosiaan vuokrattiin pyörät. Sinä päivänä pyöräiltiin ihan hullun kauan 30 asteen helteessä vuoriston mäkisillä maastopoluilla ja voin sanoa, että oli pientä kuolemaa tämä retki.


Podgorassa oli ollut juuri samalla viikolla kuivuuden takia melko suuri metsäpalo, kun me sinne mentiin ja ihmisiä oltiin jouduttu evakuoimaan hotelleista. Kylää reunusti oranssinruskeaksi palanut metsä ja kuolleet puut, mutta onneksi metsäpaloa ei ollut, kun me siellä oltiin. Sinä päivänä, kun menimme pyöräretkelle, näimme metsän maassa kohdan, joka savusi aika paljon ja ensimmäinen ideani oli, että heitetään kiviä päälle. Kyllä se siitä lakkasi, mutta ei siitä nyt olisi varmaan muutenkaan mitään kehkeytynyt, niin pieni kun oli. 

Taustalla metsäpalossa palanutta metsää. (Etualalla auringossa palanut ihminen)
Splitin vanhassa kaupungissa



Viime lauantaina loppui Kroatiassa nautiskelu ja palattiin kotiin. Maanantaina mulla alkoikin sitten jo kesätyöt hautausmaalla. Työ ja porukka on ollut ihan kivaa, tosin päivät ovat pitkiä ja fyysisesti raskaita. Nyt viikon aikana olen oppinut jo paljon puutarhanhoidosta ja varsinkin erilaisten vempainten käytöstä. Tutuksi on tullut jo päältäajettava ruohonleikkuri, klippo, trimmeri ja traktori. (sekä kaatosade...)


Töissä olen ollut yleensä seitsemästä puoli neljään ja töiden jälkeen olen ollut aina ihan puhki, joten juurikaan muuta en ole tällä viikolla saanut aikaan. Kaneja hoitaa aamupäivällä siskoni Silja, joka hoiti niitä myös kun me muut perheenjäsenet olimme Kroatiassa. Mä olen kuitenkin aina iltaisin ollut kanilassa ja nyt viikonloppuna jaksaa taas touhuta kaikenlaista. Nyt vaan pitäisi jaksaa kuu loppuun töitä ja sitten onkin vielä pikkuinen loma jäljellä ennen lukion abivuotta.
 


Oli kiva kirjoitella välillä jostain ihan muusta, innostuin nyt näköjään tekemään aika pitkänkin postauksen. Seuraava postaus on luultavasti niin kuin Kroatian bussit: tulee kyllä, muttei hajuakaan milloin.


perjantai 23. kesäkuuta 2017

Back in business!

Pari viikkoa sitten katkaistiin 8 kuukautta kestänyt kanikisatauko ja suunnattiin Ypäjälle Finnderbyyn! Kirjoittelu tästä on jäänyt, mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan, eikö niin? Oli joka tapauksessa mukava päästä pitkästä aikaa kisoihin ja heppojakin oli kiva katsella, ratsastaja kun olen. Ajoin kisoihin myös ensimmäistä kertaa itse. Kyytiin napattiin pelkkä Mella, sillä muita kisakaneja meillä ei enää olekaan.





Mellan olin ilmoittanut eliitti suoralle ja pituushyppyyn. Vähän kyllä jännitti, miten Mella loikkii, vai loikkiiko ollenkaan, kun ei olla hypitty kotona paljoa viimeaikoina.

Eliitti suora
Päivä oli erittäin kuuma, joten jo ennen ratoja Mella vaikutti aivan läkähtyneeltä ja tuntui, ettei lämppäesteistäkään tule mitään. Mentiin ne siispä vain pari kertaa ja nekin taisi tippua, jonka jälkeen Mel huohotti varjossa.

Raahasin Mellan sitten radan lähtöön ja mitäs mitäs, taisi pupulla syttyä kilpailunhalu! Mellassa oli oikeasti heti ihan erilaista energiaa, kun se huomasi pääsevänsä pitkästä aikaa radalle ja se oikein veti sinne. Esteet sujui hienosti ja suht tasaisesti, tosin yhdessä kohtaa tein itse tyhmän virheen, eli mentiin uudestaan este, jonka toiselle puolelle Mella oli jo päätynyt. Vähän säännöt ruosteessa, mutta ei se mitään, Mella jatkoi nätisti ja tiputti radan aikana ainoastaan yhden esteen! Siisti rata ja yhteensä kaksi virhettä, olen kyllä tyytyväinen Mellaan! :)



Toiselta kierrokselta taisi tulla 4 virhettä, sillä Mel oli jo vähän puhki, mutta reippaasti se silti hyppi.

Kanikuvat ©Karkki L.






Pituushyppy
En jälleen odottanut pituushypyltä mitään, sillä Mella ei oikein loista siinä. Aloitettiin metristä ja jänöllä oli jälleen tosi kuuma, niin kuin näkyi olevan monilla muillakin. Mella hyppäsi kuitenkin hienosti pituuden toisensa jälkeen ja viimeinen jonka se pääsi oli 180cm, mikä on Mellalle tosi hyvä! Tällä tuloksella Mel sijoittui toiseksi ja klassautui eliitti pituuteen!




Kisat meni siis paljon paremmin kuin odotin ja olen tyytyväinen mun pikku-Meliin.♥ En silti usko, että me tullaan kisoissa paljoa tänä kesänä pyörimään, mutta tulipahan ainakin yhdet käytyä. Jos sattuisi tulemaan lähelle kisat ja joku eliitti, niin ehkä sitten.



Meille kuuluu muuten ihan hyvää, vähän on Mella tainnut ikävöidä Jummia vierelleen. :( Jummista kirjoitan varmaan joskus myöhemmin, sitten kun tuntuu siltä.
Huomenna lähdetäänkin aikaisin aamuyöllä Helsinkiin ja lennetään Kroatiaan viikoksi. Ihanaa päästä vielä lomailemaan juuri ennen kesätöiden alkua. Puput lähtevät siskoni kanssa mummolareissulle. Taidankin tästä lähteä nukkumaan, jotta jaksan nousta!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Pienet valopilkut

Mun piti julkaista nämä kuvat jo viikko sitten, mutta mulla ei ollut  vaan yhtään fiilistä keksiä tähän postaukseen mitään kirjoitettavaa. Nyt on taas parempi kirjoitusfiilis eli tehdään tämä nyt.

Tosiaan koko toukokuussa ei ole tullut taas postailtua, joten voisin kertoa vähän miten meillä menee. Lukion 2. vuosi on mennyt yllättävän nopeasti, vaikka raskas on ollutkin, ja viimeisellä koeviikolla ollaan! Vikassa jaksossa on alkanut jo tulla vähän väsy tähän opiskeluun, mutta onneksi pian ollaan lomalla.


Täyttä lomailua ei tämä kesä tule kuitenkaan olemaan, sillä mun pitäisi jaksaa lukea myös syksyllä oleviin bilsan yo-kirjoituksiin. Sen lisäksi olen koko heinäkuun kesätöissä hautausmaalla, mutta kyllä sitä silti toivottavasti ehtii kivojakin juttuja tekemään!



Mellalle ja Jummille kuuluu perus hyvää. Ollaan nyt toukokuussa ulkoilutettu niitä jonkun verran aina iltaisin ja molemmat tykkäävät siitä kyllä todella paljon. Niin kun näistä kuvista näkee, niin Jummi vetää myös aina iloloikkaa tiheään tahtiin. On se vaan niin suloinen! :3 Mella on nykyään enemmän sitä tyyppiä, joka tutkii uteliaasti joka paikan ja mussuttaa ruohoa. Aitauksessa Mellaltakin kyllä irtoaa usein kunnon rallit.



Viuuuh
Laskeskelin juuri, että estekisoissa ei olla oltu kanien kanssa noin 8 kuukauteen, joka on pisin tauko kisaamisesta, mikä meillä on ollut sen aloittamisen jälkeen. Tullaanko enää koskaan aktiivisesti kisaamaan, sitä en tiedä. En tiedä uskallanko mennä kisoihin enää rokottamattomien kanien kanssa, mutta en toisaalta tiedä onko niitä järkeä rokottaakaan. Sitä paitsi jos rokottaisin, kannattaisiko rokottaa kaikki kanit, sillä se ei ole tällä hetkellä Minnin kohdalla mahdollista. Jaa-a. Esimerkiksi Ypäjälle olisi tosi kiva mennä käymään pelkän Mellan kanssa, mutta saa nyt nähdä.





Mun piti kirjoittaa tähän tiivistetysti Minnin tilanteesta, mutta tekstistä tuli siitä huolimatta ihan liian pitkä, joten siirsin sen toiseen postaukseen. Toistaiseksi Minnillä menee jo paremmin, mutta en edelleenkään tiedä täysin, mikä sen etutassun oikea diagnoosi on. Niin ristiriitaista tietoa joka puolelta...





Kunnostettiin taas vähän aikaa sitten kesäkanila jo melkein valmiiksi. Mella ja Jummi ovat olleet siellä nyt päivisin muutamana päivänä, mutta ihan vielä ne ei tarkene siellä öisin. Ajattelin kuvata vielä esittelyn niiden tiloista, missä ne on asunut talven ajan, ja sitten myöhemmin kesällä voisin esitellä mökin. Oon tainnut esitellä kanien asumuksia viimeksi kesällä 2015 (?) joten on jo aikakin!




Hessu ja Minni ovat nyt tosiaan asuneet erikseen sen koko ajan, kun Minnillä on ollut jalka kipeä ja sitä kautta paljon häkkilepoa. Hessusta on tullut entistäkin hassumpi, kun se on saanut ottaa Elsan huoneen haltuun. Se on ottanut vakipaikakseen tason, joka on pöydän alla ja sieltä se tarkkailee tapahtumia aina niin vihaisen näköisesti. Ruuasta se ilahtuu aina ihan hirveästi ja temppuilu onkin pojan lempipuuhaa. Ollaan nyt harjoiteltu yhtä uudempaa temppua, jossa Hessu heittää piikkipallon sellaiseen ruokakuppitelineeseen. Se on tajunnut idean täysin ja viskoo palloa aina keskittyneesti telineeseen herkkujen toivossa!

Musta jotenkin tuntuu, että Minni ja Hessu eivät edes ikävöi toisiaan, sillä aina kun annetaan niiden olla lähekkäin, edes viiksikarva ei värähdä ja ne haluavat jo jatkaa omia juttujaan. Voih, tähänkö se viiden vuoden suhde on mennyt. :'D



Olen väsäillyt tässä Mellasta pientä videota ja ehkä mä saan sen pian julkaistuakin, toivottavasti. Tämä uusi kone ei ole mikään maailman paras editointilaite, joten siinä on mennyt vähän tavallista kauemmin.


Tämä oli taas tällainen pieni (tai ei niin pienikään) tilannepäivitys meidän jengiltä. En tiedä jaksoiko kukaan lukea, mutta ainakin tätä oli ihan kiva kirjoitella pitkästä aikaa. Ihanaa kesää just sulle, joka tätä nyt lukee! :)