Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kanin näkökulmasta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kanin näkökulmasta. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Pupu kertoo kaiken


Heips! Saaralla on ollut nyt hirveä kiire vuoden viimeisen koeviikon takia, joten se käski meitä kirjottaa teille kuulumisia. No eiköhän me voida nyt sitten tämän kerran.



 Mä pääsin eilen pihalle syömään!! Mä oon siis Hessu ja ruoka on parasta, ei mulla muuta.



 Mitä te nyt siinä tuijotatte? Mun puheenvuoro meni jo, saatte luvan poistua mun naaman kohdalta!


Mä oon ainakin kaikista söpöin ja ihanin ja pomoin. Viime aikoina mulla on menny vähän hermot Hessuun, kun se vetää koko ajan iloloikkaa. Mitä sekin nyt iloitsee, kesää vai?

-Minni




No niin, eihän noi pullat saa mitään aikaseks. Ehkä mä kerron, missä täällä oikeesti mennään.


 Eli siis suurin muutos on varmaan se, että mun ja Saaran reviirille on tunkeutunut Jummi oman häkkinsä kanssa. Aluks olin sillee ei kinee, sit olin sillee et hei, toihan vois alkaa mun palvojaks!



 Sit mä aloinki pyytää Jummia koko ajan nuolee mua aidan välistä. Se kyl nuoli ihan vähän, mut sit ei enää palvelu pelannu! Siis mitä?! Se ei nuollukaan mua koko ajan. Huono työntekijä.


Päätin sit alkaa vähä huomautteleen sitä huutamalla ja näykkimällä. Mami sano, että se ei oo ikinä kuullu mun huutavan niin kovaa. Mut aina, kun näykkäsin sitä, mun naamaan lensi yhtäkkiä vesisuihku! No nii-in, en mäkään tajua, miten se voi olla mahdollista. Päätin sit lopettaa näykkimisen, kun en tykkää sateesta, nii nyt on ollu ihan poutaa.


 Mut on se Jummi muuten ihan kiva. Oon nyt alkanu makoileen sen vieressä, ainoostaan aita erottaa meidät.


Mut voihan jummi jammi! Tiettekö, mitä mami sano. Pääsen kuulemma Jummin kanssa tutustumaan ihan ilman sitä aitaa torstaina tai perjantaina! Mulla onkin jo suunnitelmat, miten aijon sitä kohtaan käyttäytyä. Kyllä mamma niistä kertoo teille sitte kun on nähny ne käytännössä! ;)

-Mella

perjantai 4. joulukuuta 2015

Mellan kertomaa


"Jaa, että miks mamma postailee nykyään niin harvoin? En mäkään tiedä. Joulukalenteriakaan se ei tänä vuonna päättänyt tehdä, vaikka kahtena edellisenä vuonna on tehnyt. No mutta ei se ole ainakaan multa pois, ehtiipähän rapsutella mua enemmän!


Mulle kuuluu hyvää. Asustelen edelleen koko ajan vapaana. Joskus mut vaan laitetaan päiväunien ajaksi häkkiin, kun Saara on koulussa. Mä oon päivisin muutenkin aika uninen ja tykkään vaan makoilla maton reunalla ja hiippailla välillä ympäri taloa.


 Ai, että millon mä sitten ehin urheilla? No joka ilta mulle tulee hirmuinen into juosta ja spurttailla. Ihan parasta on, jos joku seisoo keskellä mattoa paikallaan! Niimpä, ihan huippukivaa! Alan aina vetää ilorallia sen ympäri! Mamma sanoo aina, että mulla on iltavilli. Pöh.



Yks päivä olkkariin oli ilmestynyt esterata. Sit mamma ohjas mut esteille ja ihan kivaa se oli hyppiä. Näytin mammalle, ettei sisällä hyppiminen enää pelota. Lensin. Ihan sika korkeelle.


Yöllä Saara kutsuu mut joskus sänkyyn sen tyynyn viereen. Viihdyn siinä hetken, mutta heti, kun rapsutuspalvelu ei enää pelaa, loikkaan vaivihkaa alas mun lempipaikalle. Se on matolla peilin edessä. Siinä on tosi hyvä olla.


 Ainii, mun piti sanoa teille jotain. DIY-postaus ei tullut marraskuussakaan... Saara ei saa kyllä mitään aikaseks. No mut se pyysi mua kertoon teille, että tässä kuussa tulee sitten toivottavasti kaks sellasta. Saas nähä, miten käy."


-Mella-

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Mel ja hauska hyppypäivä

Moi! Mä oon Mella ja tulin vuorostani postailemaan teille. Tämä viikko on ollut tosi hauska, sillä olen päässyt lähes joka päivä ulkoilemaan! Ennen tätä viikkoa ulkona on ollut paljon kylmempää ja pimeämpää, mutta yhtäkkiä siellä paistaakin aurinko joka päivä. Ulkona on mun mielestä joskus jännittävää, mutta toisina päivinä taas tosi kivaa. Säikyn nimittäin ääniä jonkun verran.

Eilen oli erilainen ulkoilupäivä, sillä juoksemisen lisäksi pääsin esteradalle! Ensin mami laittoi mulle valjaat ja avasi oven. Mietin hetken, uskallanko mennä, mutta sitten lähdin rohkeasti ulos. Siellä olikin ihanaa, kun sain juoksennella ja tutkia kaikkea ihan vapaasti. Juoksin ympäri pihaa ja heitin parit iloloikatkin, kun olo tuntui varmalta. Ulkona on hassua nykyään se, että siellä on taas syötävää, jota ei ole pitkään aikaan näkynyt! Se on tosi hyvää, mutta Saara ei anna mun syödä ihan kaikkea. Se on outoa.

Kun olin hetken juoksennellut, Saara vei mut esteen eteen. Esteet oli aluksi ihan helppoja mulle, kyllä mä nyt isompiakin pääsisin! Päätin ottaa aika rauhallisesti, sillä auringonpaisteessa tuli lämmin, mutta etenin silti melko reippaasti. Aina ratojen välissä pääsin tutkimaan muutamiksi minuuteiksi pihaa. Mua kiinnostaa aina kaikki erilaiset jutut ihan tosi paljon, joten tutkiminen on kyllä parasta!

Kuvat © Eva ja Elsa




Yhtäkkiä haistoin reviirilläni toisen naaraan. Se oli Minni! Minua kiinnosti tulija todella paljon, mutta Saara ei päästänyt mua liian lähelle, sillä Minni ei muka tykkää musta. Kuka nyt ei musta tykkäisi? Minni katosi yhtä nopeasti mun luota, kun tulikin, mutta menin heti tutkimaan sen hajuja lumihankeen. Merkkasin tietenkin päälle, kun sehän oli mun reviiriä!

Saara väitti, että järkytyin Minnin tulosta. Kuinka niin muka? Seisoin tossa asennossa vaan ehkä, no, minuutin?

Sitten esteet vaan nousi ja piteni, mutta mä hypin nekin hyvin. Suurimmat oli eliitin kokoisia.Välillä en pystynyt keskittymään, kun näin Minnin radan reunalla. Mamin kehotuksesta muistin taas hyppiä hienosti.






"Vesieste" Mä tykkään siitä!
Pian on kuulemma taas monet kisat luvassa. Pääsen taas näyttämään taitoni, ja tietysti tutkimaan kaikkea erikoista!! :) Hessu ei kuulemma ollut yhtään niin innoissaan hyppimisestä, kun mä, joten se ei pääse Petexpoon mukaan.

Mun tassut on menneet kovin tummiksi, kun olen saanut ulkoilla niin paljon. Ainoa huono puoli siinä.

-Mel-

lauantai 25. lokakuuta 2014

Mella ulkona

Tänään on Mellan vuoro kertoa teille tavallisesta ulkoilureissustaan! ;D

Aamupäivällä Saara tuli häkkini luokse ja aikoi kaapata mut syliin. En olisi tahtonut syliin, mutta annoin nopeasti periksi saatuani otsarapsutuksia. Sitten näin valjaat sen kädessä ja tiesin, että jotain jännää on edessä. 
Saara vei mut eteiseen ja laittoi valjaat päälle. Mua vähän jännitti aluksi siellä, mutta lopulta rentouduin ja aloin pestä itseäni.


Sitten Saara otti mut syliin ja vei ulos. Maa oli tosi märkä ja mun tassut kastui, voi ei! Aluksi jännitti kauheasti, koska joka puolelta kuului outoja ääniä. 
 Hetken ihmeteltyäni päätin juosta takapihalle ja pomppasin terassille. Siellä oli turvallisempaa, koska siellä oli katto! Pompottelin siinä ja ihmettelin kaikenlaista.



 Seuraavaksi suuntasin nurmikolle ja juoksin hetken aikaa. Juokseminen on musta tosi kivaa!
 Ääh, mun tassut oli tosi märät! No, rentouduttuani uskalsin jäädä pesulle turvalliseen paikkaan. Välillä kuulin kauheita ääniä. Ihmettelin niitä vähän, mutta Saara sanoi, että ne oli vaan autoja.

"Iik"


"Mikä toi ääni oli?!"
 Sitten taas juoksentelin nurmikolla. Se oli tosi märkä.



Päätin mennä kuivalle leikkimökin terassille.


Ja taas oli tassut märät ja likaiset! Pesin sitten niitä hiukan. Yhtäkkiä kuulin kovaa ääntä, jota Saara sanoi maton tamppaamiseksi. Se oli tosi jännää!



Sitten suuntasin taas terassille ja pompottelin ympäriinsä. Löysin myös lehden syötäväksi, nam! Ja kyl mä hetken jaksoin poseeratakkin.




 Suuntasin seuraavaksi kukkapenkin pensaiden alle piiloon, koska kuului taas jännittäviä ääniä. Saara silitti mua ja ei enää ollut niin kamalaa. Sitten taas oli jalat likaset, pesulle siis!
 



Sitten juoksin takaisin terassille ja menin penkin alle.


 Tutkin siinä hetken ja tuli jo aika kylmä. Halusin sisälle ja onneksi ovi aukesi pian ja pääsin sisälle.


  -Mella-
-------------------

En tiedä, jaksoiko kukaan lukea/katsoa tätä loppuun, kun musta oli ainakin hiukan tylsä ja harmaita kuvia. Mutta vähän erilaista postausta tällä kertaa. 

Ensi kerralla tulee ehkä vihdoin se esteiden esittely, kun sain sen autoesteen maalattua, katsotaan nyt :) Moikka!