Hei hei, Minni♥

Vaipui voimasi hiljalleen,
hetki lähdön läheni.
Päivänä kauniin kesäisen,
tuli luoksesi lepo ikuinen.

Kisailua kumpparikelissä

Voiv voi, taas on vierähtänyt tovi viime postauksesta. No, hyvä vaan että aika menee nopeasti. Oikeita koulupäiviä mulla on enää 3 jäljellä ja koeviikon jälkeen alkaa kesäloma, jes!

Viime lauantai-aamuna marssimme reippaina ihanan raikkaaseen ulkoilmaan ja suuntasimme matkan kohti Panelian estekisoja Mellan ja Minnin kanssa. Kyllä, Minninkin kanssa! Reissuun olisi lähtenyt muuten ainoastaan Mella, joten sain hetken mielijohteen, että nyt otetaan se pikku mummelikin piipahtamaan kisoihin. Minnin viime kisoista olikin jo 9 kuukautta. Sillä on ollut nyt kuitenkin kotona paljon intoa hyppiä, joten miksipä se ei olisi voinut käydä pomppimassa. Ikää on kuitenkin jo reilut 5 vuotta, joten näiden kisojen jälkeen ei ainakaan ihan heti mennä uudestaan, että Mimu saa nauttia eläkepäivistään.

Kisat oli mun mielestä taas tosi mukavat. Sadesääkään ei haitannut ollenkaan kivan ilmapiirin takia!


Mella
Mellan olin ilmoittanut eliitti mutkaan ja myös ekaa kertaa eliitti korkeuteen. Mel ei oikein tykännyt jalkojen kastumisesta märällä nurmikolla. Tämän lisäksi Mella on ollut aina vähän "toispuoleinen" eli toiseen suuntaan juoksee täysillä ja toiseen ei halua liikkua ollenkaan. Tämän takia se onkin yleensä parempi suoralla, kunhan se on rakennettu sen mielestä oikeaan suuntaan.

Ekalla kierroksella satoi ja Mel oli vähän nihkeä. Rataa madeltiin eteenpäin ja alas tuli 5 estettä.

Toisella kierroksella sää oli hetkellisesti parempi ja Mella oli jo heti paremmassa vireessä. Alussa ja parissa muussa kohdassa hidasteltiin, mutta Mel hyppi jo paremmin. Tyhmiä virheitä kuitenkin sateli, kuten pysty, vesieste ja Mellalle yleensä helppo matala femma. 5 virhettä kertyi taas mukaan, mutta olen itse asiassa toiseen kierrokseen tosi tyytyväinen! Arvostelu oli B, joten Mellan tulokseksi tuli 5+5 virhettä, heh. Mutta mutta, monet kanit tiputtelivat paljon esteitä sateen takia, joten yllätyksekseni Mella sijoittuikin kolmanneksi! Lämmitti kyllä mieltä, kun pitkästä aikaa pikkunen nappasi ruusukkeen, vaikka se ei mikään luokan paras ollutkaan. <3



Täytyy sanoa, että omaan ohjaukseeni en ollut tyytyväinen. Tai siis mulle tulee pakosti sellainen reaktio, että jos Mella jää seisoskelemaan, mun pitää pyytää sitä melkein heti jatkamaan matkaa, että se ei jäisi seisomaan siihen koko päiväksi ja muiden aikaa ei tuhlaantuisi. Tämä on musta tosi tyhmä tapa ja otankin nyt tavoitteeksi vähentää sitä. Toisaalta Mella on ollut nyt kisoissa sen verran hidas, että sitä on välillä pakko pyytää liikkumaan, ettei se rysähtele huonojen vauhtien takia esteiden keskelle ja satuta itseään. Ristiriitainen juttu.

Korkeus oli sitten päivän päätteeksi ja se mentiin onneksi hiekkapohjaisella alueella märän nurmikon sijaan. Päätin aloittaa 60 cm:stä. Se meni pienillä vauhdeilla, samoin 65cm. Ponnu ei vaan riittänyt tällä kertaa enää seuraavaan korkeuteen ja tulokseksi jäi se 65cm.

Minni
Elsa hypytti tuttuun tapaan Minnin, jonka viime kisat oli siis elokuussa. Minni otettiin lähinnä huvin vuoksi matkaan mukaan, joten mitään suurempia odotuksia ei ollut.

Helpon mutkan eka kierros alkoi reippaasti ja hidastui loppua kohden. Virheet tuli molemmilta pidemmiltä esteiltä.

Toinen kierros meni lähes samalla tavalla, mutta lopusta reippaammin. Taas tuli alas ainoastaan 2 estettä, eli yhdistelmä ja hevosenkenkä. Hienosti Mimu pompotti! Minnin tulos oli siis 2+2 virhettä, ihan kelpo suoritus tolta pallerolta!

Löllykkä loikkii :'D

Niin kuin varmaan moni tietää, Helsingin citykaneja tappaneen RHD-viruksen takia estekisoja ei ole nyt ainakaan kuukauteen. Vaikka tauti on kamala ja varsinkin moni helsinkiläinen kaninomistaja haluaisi varmasti tunkea sen johonkin maanrakoon, olen nyt tyytyväinen, että meidän kanit saavat kisataukoa. Tauko tekee yleensä aina hyvää ja puput ovatkin jo sen tarpeessa. Kotona treenataan silti jonkun verran, mutta ei yhtä paljon kuin kisoissa tulisi hypittyä.

Tällä kertaa vähän pidempi kisapostaus, kiva jos jaksoit lukea!

Tässä vielä vähän radikaalimpi muokkaus tuolla ylempänä olevasta kuvasta. :D

P.s. Jummin leikkaushaava on jo parantunut, mutta siinä on vielä yksi tikki. Pian voidaan siispä aloittaa Jummin ja Mellan totutusprosessi, sopivasti kesälle hommaa! :D Kirjoittelen aiheesta sitten kun on jotain kerrottavaa.

Nelivuotias!

Pieni Minni täytti tänään huimat 4 vuotta! :o Ei kyllä uskoisi siitä tomerasta pikkupallosta, mutta niin se aika on vierähtänyt.
Synttärin kunniaksi Minni unohtamatta ahnetta miestään, sai pienen siskoni tekemän synttärikakun. Tein myös eilen huvin vuoksi viitan/ takin kanille, ja koska Mella ei voinut sietää sitä, annoin sen Minnille. Minni on aina ulkona niin viluinen, vaikka lämpötila olisikin plussan puolella eikä se välitä viitasta selässään sen enempää, joten sillä voi hyvin pitää sitä aina välillä talvella. 

Minni pääsi tänään heti hetkeksi ulos testaamaan uutta talvinuttuaan ja napsin siitä jonkun verran kuvia. Se keksi uuden kivan jutun, nimittäin se pinkoi pari kertaa korkean hangen päälle hurjaa vaihtia ja pompotti sieltä takaisin alas. Hessukin käväisi ulkona kokeilemassa hangen päällä tähyilyä, mutta se pupupöksy tuli sieltä varovasti kintut täristen alas. Voi mun hölmöä poikaa. :'D

Siellä se on kiipeämässä kukkulan päälle ♥

Minni ja Silja :)

Ihanaa muuten kun aurinko on alkanut paistaa ainakin meilläpäin! Tulee heti niin keväinen fiilis.

Snttärikakulla, mikä on jo melkein loppunut kuvassa

P.S. Jos jotain kiinnostaa ratsastus, niin tein vaihteeksi kanavalleni myös ratsastusvideon, jossa on pätkiä parin vuoden ajalta. :)

Pikku- Minnin pomppupäivä

Siskoni Silja hypytteli eilen Minniä miniesteillä, joten päätin mennä napsimaan kuvia Minnistä. Minni ei hyppää hyvällä tekniikalla eikä pääse korkeita esteitä, mutta vauhtia ja yritystä siltä löytyy! Se on hirmu suloinen kipittäessään rataa ja yrittäessään parastaan.

Minni hyppi vaan hetken, sillä se vihaa kylmää ilmaa, vaikka ulkona ei ollutkaan edes pakkasta. Se ei myöskään viihdy kovin kauaa ilman Hessua ulkona, mutta kyllä se siellä jonkun aikaa jaksoi pompotella. Alussa Mimulla oli fleeceviitta päällään lämmittämässä, mutta hyppiessä otettiin se pois. Minni ei ole moksiskaan viitasta ja kyllä se varmaan jonkun verran lämmittää.

P.s. Eilen lähti ilmot Raision estekisoihin eli sinne ollaankin siis tulossa. Tulemme myös Klaukkalaan 28.2. ja huomenna mulla on ratsastuskisat. Helmikuu on siis täynnä kisoja. :)

23. Luukku: Pieni ja persoonallinen Minni

Jee, huomenna on jo jouluaatto! En ehdi tänään tekemään uutta postausta, joten saatte aijemmin kirjoitetun postauksen.

Kirjoitin tässä luukussa Mellasta pidemmin ja ajattelinkin nyt tehdä saman myös Minnille ja myöhemmin Hessulle. Tällä kertaa esittäytyy Minni.

Kaikki alkoi vuonna 2011 siitä, kun pikkusiskoni alkoi kinuta kania. En tiennyt kaneista silloin vielä mitään, ja olin halunnut aina vaan koiran. Ensin en ollutkaan ajatuksessa kanista yhtään mukana. Sitten aloimme ottaa niistä enemmän selvää ja mäkin aloin haluta kania.
 Lopulta vanhemmat suostuivat ja aloimme miettiä rotuja. Kääpiöluppa vaikutti kaikista helpoimmalta kanilta aloittelijoille, joten valitsimme sen. Selailimme myynti- ilmoituksia ja löysimme suht lähellä syntyneen poikueen Petkelkannan kanilasta. Alunperin meidän oli tarkoitus hankkia uros, mutta sillä todettiin hammasvika ja meiltä kysyttiin, käykö tyttö. Se kävi meille hyvin ja menimme katsomaan kahta pientä naaraspoikasta huhtikuussa.

 Valitsimme luonnonharmaan tyttösen, sillä se oli rohkeampi poikasista. Kotimatkalla ehdottelimme nimiä pienelle tytölle ja äiti keksi Minni- nimen. Se kävi kaikille, joten Minni oli nimetty.

Pääsiäinen lähestyi ja haimme pienen pääsiäispupun kotiin. Se oli kyllä ihana päivä, olihan Minni meidän ensimmäinen oma lemmikki!
Minni kotiutui oikein hyvin, vaikka tietysti aluksi vähän jännitti uudessa paikassa uusien ihmisten kanssa. Minnin häkki näytti tältä, kun se tuli meille: 

 Muistan aluksi, kun ihmettelimme jopa sitä, että kanihan ihan oikeasti pomppii eikä kävele :D.. Opimme päivä päivältä enemmän kaneista Minnin myötä.

Nyt kun miettii, syötimme Minnille liikaa herkkuja. Varsinkin herkkutankoja, joita nykyään en voisi kuvitellakaan antavani yhdelle kanille syötäväksi! Sen kyllä huomaa Minnille myöhemmin tulleesta leukapussista...

Pian aloimme ulkoiluttaa Minniä. Se oli aluksi hyvin vauhdikas ulkona ja juoksi välillä ihmisen ympärillä täysillä. En kyllä muista, johtuiko se siitä, että se pelkäsi vai oliko sillä vaan hauskaa.

Kesän loppupuolella meille muutti toinen kanimme, Hessu, mikä ei muuttanut aluksi Minnin elämää mitenkään.

Marraskuussa sattui vahinko ja Minni tuli tiineeksi. Meitä se ei haitannut tietenkään mitenkään, vanhemmat olivat ehkä eri mieltä. :D Etsimme netistä paljon tietoa kaninpoikasten hoidosta ja muusta niihin liittyvästä. Joulukuussa Minni synnytti 5 poikasta, joista 3 oli eläviä. Minni oli oikein hyvä äiti ja hoiti poikasensa kunnolla, vaikka välillä maitoa kerjäävät  pallerot ärsyttivät.

Helmikuussa 2012 poikaset vieroitettiin emästään ja Minni pääsi tekemään tuttavuutta vähän aikaa sitten leikatun Hessun kanssa. Heti ensimmäisellä totutuskerralla ne tottuivat toisiinsa ja alkoivat viettää yhteistä elämää.

 Nyt hyppy viime vuoteen eli 2013. Minni oli silloin muistaakseni aika pullukka ja yritimme vähentää kaikkien herkkujen antamista, mutta tuloksetta.

Tänä vuonna Minni on kuitenkin alkanut laihtua. Kun olin riparilla kesäkuun alussa, muistan kun kotiin tullessani ihmettelin, miten Minnin leukapussi oli pienentynyt todella paljon. Epäilin jopa, että se oli jotenkin sairas tai sillä oli matoja. Punnitsimme sen, mutta se oli onneksi yhtä painava kuin aina ennenkin. Kesällä vaihdoimme Minnin ja Hessun ruuan Rabbit royaleen. Jossain vaiheessa syksyä punnitsin kaikki kanit ja Minni oli laihtunut 200g. Se on nykyään oikeasti menettänyt aika paljon massaa ja leukapussikin on pelkkää nahkaa... Nyt ollaan vaihdettu vähän ruokintaa, mikä toivottavasti tuo Minnille hiukan lisää massaa!

Nyt hieman Minnin perusluonteesta. Minni on ujoin meidän kaneista ainakin ihmisiä kohtaan. Se ei ole kaikista seurallsin kani. Nykyään se on kuitenkin rohkaistunut aika paljon ja tulee yleensä Hessun mukana ihmettelemään kaikkea. Hessu onkin kuin Minnin toinen puoli, sillä Minni seuraa Hessua joka paikkaan ja ilman sitä se on paljon arempi. Sen huomaa eniten ulkona, kun Minni on ihan peloissaan yksin ja haluaa vaan takaisin sisälle.

Minni on melko helppo kani. Se pysyy hyvin sylissä ja jaksaa istua kynsien leikkauksessa kiltisti. Joskus se on kuitenkin pippurinen naaraskani, joka ei kestä muita naaraita reviirillään. Kun se haistaa Mellan, nousee häntä heti ylös ja se saattaa hyökkiä Hessunkin päälle, kun on niin vihainen.

Ihmistä kohtaan Minni on kuitenkin kiltti ja hyvin utelias. Jos ihminen on ihan paikallaan, Minni tulee tutkimaan ja saattaa hypätä selkään tilaisuuden tullessa. 

Silja ja Minni

Kaikkea uutta kohtaan Minni on jopa rohkeampi ja uteliaampi kuin Hessu. Minni on halunnut tehdä tuttavuutta koiran kanssa, kun Hessu on juossut kirjaimellisesti päin seiniä häkissä. Minni osoittaa myös yleensä kiinnostusta kaikkeen uuteen ja varsinkin vieraisiin!

Esteistä Minni ei välitä eikä ole kovin hyvä hyppääjä. Sitä hypytetään silti kotona välillä pienillä esteillä mielenvirkistykseksi. 

Minni on myös melko älykäs kani, ja se oppii temppuja nopeasti. Siihen vaikuttaa myös tietysti se, että Minni on aika perso ruualle. 

Alle parin kuukauden päästä Minni täyttääkin jo huimat 4 vuotta, mutta toivottavasti sillä on vielä monta tervettä vuotta edessä! :)