Synttäripoika

Tänään on päivä, jolloin maailman hassuin Hessu täyttää 5 vuotta!

En mäkään tiedä mikä tää asento on xd

Onnea rakas nallekarhu! <3

Hessun tarina

Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa Hessustakin tämän kattavamman postauksen. Mellan ja Minnin postaukset olen siis jo tehnyt aijemmin. Mutta nyt kuulette, miten Hessu tuli meille ja enemmän millainen se on.

Minni oli ollut meillä vasta muutaman kuukauden. Se oli osoittautunut niin ihanaksi lemmikiksi, että halusin toisenkin kanin Minnin kaveriksi. Vanhemmat suostuivat melko nopeasti, sillä he ymmärsivät, että olisi kiva, jos Minnillä olisi kaveri. Olin keksinyt jo valmiiksi nimenkin, Hessun, ennen uuden kanin tuloa.

Eräänä loppukesän 2011 päivänä menimme läheiselle kotieläinpihalle ihan muuten vaan. Tiesin kuitenkin, että siellä olisi kaninpoikasia myynnissä, joten katselin vähän niitäkin. Kotieläinpihalla oli muistaakseni pari belgianjättiä ja kääpiöluppaa myynnissä ja yksi niistä oli pieni 10.6.2011 syntynyt kääpiöluppapoika. Se oli kanojen keskellä isossa aitauksessa belgianjättikanin kanssa. Päätimme, että tuo on se kani, joka me otetaan.

Viikon päästä tulimme hakemaan pienen pojan. Muistan, kuinka sen kasvattaja ei meinannut saada sitä millään kiinni aitauksesta, sillä se juoksi täysillä karkuun. Lopulta se saatiin kiinni ja näin Hessun lähempää ensimmäistä kertaa. Se oli hyvin pieni ja sen tassut olivat mutaiset. Hessun kasvattaja ei voinut tehdä sille papereita, koska niiden teko-ohjelma ei kuulemma toiminut. No, ei se mitään, saimme silti kopiot sen vanhempien papereista. Tämän takia Hessulla ei ole mitään virallista nimeäkään.

Toimme Hessun kotiin ja se pääsi uuteen häkkiinsä. Aluksi Hessu oli hyvin pelokas ja säikky. Se oli Minniin verrattuna niin pieni, että sanoimme sitä rotaksi. Ensimmäiset päivät poika vietti enimmäkseen mökissään piilossa. Päivä päivältä se alkoi kuitenkin rohkaistua enemmän.

Hetken päästä Hessu näytti olevansa todella utelias ja villi pikku kaninalku. Se teki iloloikkiakin hienosti olkkarin matolla.

Kun Hessu oli kasvanut tarpeeksi, kokeilin, mitä se sanoisi pienestä esteestä. Hyvinhän se pomppasi miniestettä, tosin aluksi hypytin kaneja aina namin avulla...

Sitten Hessulla alkoi näkyä pieniä murkkuiän merkkejä. Se alkoi merkkata joka paikkaa pissalla ja sitä olikin sitten kiva siivota. Pissaa eksyi seinille, ihmisten päälle ja jopa mun korvaan... :D

Marraskuussa Minni ja Hessu pääsivät vahingossa samaan tilaan ja Minni alkoi odottaa poikasia. Hessu leikattiin muistaakseni joulukuussa 2011. Leikkauksen myötä se hiukan rauhoittui, eikä ruikkinut enää paljoa pissalla.
Helmikuussa Minnin poikaset vieroitettiin, joten Hessu pääsi tekemään tuttavuutta Minnin kanssa ja siitä päivästä lähtien ne ovatkin asuneet samassa häkissä. :)

Nyt kerron Hessun esteilystä. Hessu ei joskus ollut yhtä hyvä hyppimään, kun nykyään. Se tunki jokaisesta vähänkin isommasta esteestä läpi, varsinkin pystyistä, vaikka ne olisivat olleet vain 30cm korkeita. Vauhtiakaan ei ollut paljoa. 2014 vuoden alussa huomasin, että miedän lähelle, Lielahteen oli tulossa estekisat ja suunnittelin jopa Hessun viemistä sinne. Kokeilin "kunnon rataa" meillä sisällä ja laitoin esteet helpon korkeudelle. Eihän siitä tullut sisällä mitään, sillä Hessu tunki ainakin puolista esteitä läpi, eikä edennyt radalla mihinkään. Unohdin koko jutun.

Hessu hyppi vuosi sitten välillä kuitenkin ihan hyvin, mutta vain silloin, kun sille päälle sattui.

Ennen kesää pidin Hessulla hetken hyppytaukoa. Sen jälkeen kokeilin taas esteilyä sen kanssa ja se hyppi tosi hyvin aijempaan verrattuna! Se oli jopa ihan innoissaan, eikä tunkenut esteistä kertaakaan läpi. Siitä lähtien Hessusta on tullut vaan parempi hyppimään ja nykyään se hyppääkin hienosti jo vähän korkeampia ja pitempiäkin esteitä. Hessun hyppytekniikka on myös mun mielestä parantunut aika paljon.

Heinäkuussa uskaltaudun viemään Hessun kisoihin. Ne olivat siis sen ekat kisat, vaikka se oli jo 3- vuotias. Radat menivät hajuja haistellessa ja sinkoillessa ympäriinsä, mutta maaliin päästin vain 1 virheellä. Eihän se vieläkään mikään hyvä ole, mutta nykyään se kuitenkin sentään haluaa yrittää, toisin kuin ennen ja sehän on pääasia! :) En olisi myöskään pari vuotta sitten uskonut ikinä vieväni Hessua kisoihin.

Hessun ensimmäinen kisarata. On kyllä aika kaameeta katseltavaa, tollasta sähläystä ja esteiden ohi juoksemista, mutta onneksi se on nykyään jo paljon rauhallisempi kisoissa. :D

Hessu saattaa jo pian klassautua ainakin helposta suorasta pois, joten saa nähdä jääkö sen esteura näin lyhkäiseksi. Jos Hessu on vielä innoissaan hyppimisestä, saatan ehkä käydä koittamassa sen kanssa keskivaikeaa, mutta katsotaan nyt. :)

Sitten kuulette Hessun luonteesta melko suppeasti, sillä olen kirjoittanut siitä jo ainakin tämän postauksen.
Yleisesti ottaen Hessu on aika kiltti ja nykyään myös rauhallinen kani. Nuorempana se oli todella vauhdikas ja heitti iloloikkia tosi usein, mutta nyt se on jo vähän rauhoittunut. Se kuitenkin innostuu aina välillä, varsinkin ulkona ja siellä lentää iloloikkakin välillä.
Minnille Hessu jaksaa joskus ärhennellä, sillä se haluaa olla pomo, mutta useimmiten se on ystävällinen ja putsaa Minniä sekä loikoilee sen vieressä.

Ihmiselle Hessu on todella kiltti, eikä ikinä pure. Se nuolee varsinkin mun naamaa aina kun saa mahdollisuuden ja on muutenkin ihanan sosiaalinen kani. Se tulee heti tutkimaan, kun ihminen tulee sen lähelle. Hessu vihaa silittämistä ja sylissä istumista. Yleensä sylistä päästyään se onkin hetken tosi vihainen, mutta leppyy pian.

Hessu on muuten utelias ja rohka kani, mutta se säikkyy ihan olemattomia ääniä. Joskus kuultuaan ulkoa jonkun pienen äänen, minkä muut juuri ja juuri kuulivat, se pamauttelee takajaloillaan monta minuuttia silmät pyöreinä. Nykyään se on onneksi päässyt yli autofobiastaan, mikä sillä joskus oli. Se esitti joka kerta kuollutta, kun tiellä meni auto. Joskus se myös pelkäsi koiria niin paljon, että hoitokoiran lähdettyä se ei uskaltanut liikkua talossa viikkoon rennosti. :'D

En tiedä ketään ahneempaa kania kuin Hessu. Sille maistuu ihan mikä vaan ja se voisi syödä varmaan loputtomasti. Aina, kun tulen häkin luo ruuan kanssa, Hessulla menee pää ihan sekaisin. Se alkaa juosta ympäri häkkiä ja kokeilla kaikkia osaamiaan temppuja, jotta saisi ruokaa. Sitten, kun se saa ruuan, se hotkii sen hirveällä vauhdilla posket pullottaen ja syötyään siirtyy Minnin kupille... :D

Tässä vielä loppukevennykseksi Hessua kuvaava video. :'D


Hessu on ollut mulle aina tosi tärkeä pupu, koska siinä on vaan sitä jotain. Sen luonne on vaan kaikenkaikkiaan ihana, eikä sen pullaposkia nähtyään oikein voikkaan olla pojasta pitämättä. :')

 ----

Tuli aikas pitkä juttu Hessusta, mutta toivottavasti joku selvisi tähän kohtaan asti tylsistymättä! :)

Ihana olen vain mä... ♪

Tää musiikkii muistutti niin paljon Hessua, että mun oli pakko tehdä siitä video. Joten eikun katselemaan. :)


Innostuin taas tekemään videoita, joten nyt on tullut aika paljon videoita. Hypytysvideokin tulee pian, mutta toivottavasti ei ole liikaa teidän mielestä. Muistakaa laittaa kommenttia videosta! :)

Kuvia ja mietteitä Hessusta♥

Otin tossa yhtenä päivänä Hessusta kuvia ulkona. Kerron kuvien lisäksi myös vähän tarkemmin Hessusta, kun musta vähän tuntuu, ettei kanieni luonteet tule blogissani kovin hyvin esille.

 Hessu on vaan niin suloinen pullaposkipoika. Ulkona Hessu on ihan mahdottoman ahne. Joskus tuntuu, että se voisi syödä koko pihan ruohot! Sen takia päädyin nostamaan sen pöydälle kuvattavaksi, kun eihän niistä kuvista tullut mitään, kun oli koko ajan pää maassa... :)
Ahneuden takia Hessu oppii temppuja tosi helposti. Heti, kun avaa jääkaapin oven, tietää kuka sieltä seuraavaksi ryntää kerjäämään ruokaa näyttämällä kaikki hienoimmat temppunsa. :'D

 Hessu on todella sosiaalinen kani. Jos istuu lattialle, tulee Hessu heti tutkimaan kuka sieltä tuli. Tunnistettuaan tutun ihmisen, se alkaa nuolla housuja perusteellisesti. Mutta heti, kun Hessu huomaa, että se ollaan ottamassa syliin, juoksee se nopeasti johonkin kauemmas. Hessu ei siis nauti sylipupun hommasta, vaikka kyllä sen loppujen lopuksi aika helposti syliin saa napattua.

 Hessu ei koskaan purisi ketään tahallaan, mutta osaa se joskus vähän ärhennelläkin. Minnille se on yleensä kiltti, mutta Minni pelkää sitä silti välillä liikaa. Ja siihenkös Hessulla menee hermot, kun Minni juoksee sitä karkuun täysin ilman syytä. Mutta jos ruuasta on kyse, saattaa Hessu yrittää varastaa Minniltä porkkananpalan, jota Minni ei ole vielä ehtinyt syödä ja silloin voi syntyä pieni takaa-ajo. Ahnehan tämä poika on, niin kun on varmaan jo tullut selväksi... :D

 Useimmiten Hessu on kuitenkin kiltti Minnille ja pesee sitä huolellisesti. Hessu ja Minni tykkäävät myös makoilla vierekkäin ja töpsötellä yhdessä ympäri taloa.♥ Nyt, kun Hessu on jouduttu Minnin korvan takia erottaa hetkeksi rouvastaan eri häkkiin, on siitä tullut hiukan tylsistyneempi. Minnin kanssa se ei odota häkin ovella pois pääsyä haikean näköisenä, vaan elää tyytyväisenä häkissään. Nyt kuitenkin se odottaa, että pääsee taas juoksemaan Minnin kanssa ympäri taloa. Onneksi luppakaksikko pääsee kuitenkin pian taas samaan häkkiin, sillä niillä on paljon kivempaa yhdessä, myös häkissä!

 Jos pitäisi jotain mainita, mitä Hessu vihaa, on se toiset uroskanit! Se suuttuu jo haistaessaan siskoni kaverin punteista toisen poikakanin hajuja ja saattaa jopa koittaa hyökkiä. Hessu haluaa olla ainoa uros koko talossa, ja niinhän se meillä onkin ja tulee aina olemaan.

 Kaiken kaikkiaan Hessu on hurmaavan ystävällinen ja reipas kani, jonka kanssa ei tule koskaan tylsää! :)

Hieno herra esteilee♥

Hessu ei ole hyppinyt esteitä varmaan kahteen tai kolmeen viikkoon, mutta tänään päätin hypyttää sitä. Tauko olikin tehnyt pojalle oikein hyvää. Hessu tykitti esteet oikein mallikkaasti, mutta lopussa hieman väsyi ja ohitti pari kertaa esteen. Olen silti oikein tyytyväinen herraan, joka osaa aina välillä yllättää! :)

Tässä on kuvia, jotka on hypytyksen alusta ja video lopusta, kun poika oli jo vähän väsynyt. Kaikki materiaali on 11v pikkusiskoni ottamaa.

Usein ylimmät ystävät...

... joskus riitapukarit. Sellaista on Minnin ja Hessun yhteiselo. Yleensä he ovat onneksi enemmänkin noita ystäviä. Tekevät yhdessä tutkimusmatkoja ympäri taloa, pesevät toistensa korvat ja otsat ja lopuksi köllähtävät vierekkäin nukkumaan♥.
Sunnuntaina asia oli kuitenkin hieman toisin. Herättyäni katselin, kuinka Minni pesi taas perusteellisesti Hessun korvaa. Menin huoneeseeni ja hetken päästä kuului ryminää. Menin katsomaan mitä tapahtuu ja lattialla oli kaksi veriläikkää. Tutkin äkkiä Minnin, mutten löytänyt mitään epänormaalia. Sitten otin Hessun syliin ja tutkin sen myös. Huomasin korvan sisäpuolella verihaavan. Kun hetken sitä kauhistelin, huomasin, että se oli myös mennyt vähän läpi korvasta korvan ulkopuolelle... En ole ihan varma, oliko haava Minnin syytä, vai oliko Hessu raapaissuit korvansa vaan johonkin terävään, mutta veikkaan kyllä ensimmäistä. Minni oli luultavasti pomottanut Hessua tällä kertaa vähän rajummin...
On se harmi, kun yleensä ovat niin hyvät ystävät, mutta välillä saavat päähänsä tapella pomon paikasta. En edes tiedä nykyään, kumpi noista on "lauman pomo"...

Hessun haava ei onneksi ollut paha ja siinä on nyt enää kova rupi. Laitan tuonne alas kuvan siitä silloin, kun se oli juuri tullut, eli nyt se on jo parempi kuin kuvassa.

♥

 Tosta haavasta oli tosi vaikee ottaa kuvaa, kun se on tuolla reunalla, mutta kai näistä jotain näkee...

Ulkoilukuvia, kuulumisia ja hoitokoira

Moikka! Nyt on jäänyt postailu vähän vähemmälle, koska on ollut kaikkea muuta puuhaa, enkä ole jaksanut istua vaan koneella. Nyt tulee kuitenkin postaus täynnä monenmoisia kuulumisia, joten kannattaa selata alas asti, jos ei alun jutut kiinnosta!

Ensin Hessun tassun kuulumisiin. Pojan tassu on ollut nyt jo pitkään lähes normaali, sillä Hessu pomppii tassulla ihan normaalisti, ei nilkuta, eikä kyyhötä paikallaan tai ole muutenkaan epänormaali. En tiedä kuvittelinko vain, mutta pari päivää sitten, kun tunnustelin Hessun tassua sen ollessa pöydällä, tuntui, että tassu olisi hieman hennommin maassa kuin toinen. Mutta toivottavasti tassu on nyt kuitenkin jo parantunut, eikä tarvitse käydä lääkärissäkään.

Niin kun jo viime postauksessa sanoin, Minnillä on ihan hirveä karvanlähtö ja tytön selkä on aika tumman näköinen... Tässä kuva:

Nyt meillä on sunnuntaihin asti hoidossa Pepe- koira, joka on näkynyt joskus ennenkin blogissani. Kanit on siirretty käytävältä siskoni huoneeseen, ettei Pepe hulluunnu ja kanit (Hessu lähinnä...) järkyty. Laitan tähän nyt pari kuvaa Pepestäkin, vaikkei liity mitenkään kaniblogiini. Kuvat on tältä päivältä koulun jälkeen, kun oli ihana auringonpaiste ja vein Pepen lenkille.

Menin myös pari kertaa esteen yli Pepen kanssa :)

Sitten laitan vielä Hessun ulkoilukuvia tältä viikolta.

Koko pupua ei näy, mutta ehkä tää kuvastaa sitä Hessun iloa, kun pääsi pitkästä aikaa ulos! :D

Huomasitte varmaan Hessun uudet valjaat (?)  Tein ne sille yhtenä päivänä ja nyt on sitten Hessullakin Marimekko- valjaat. :) Noissa on nahkaa ja kangasta molempia.

P.S. Pääsiäisen aikaan meille saattaapi tulla pikkuinen pääsiäispupu ;) Siitä lisää myöhemmin! Moikka!

Voi poikaa

Maanantaina kerroin Hessun pipijalasta. Ollaan nyt seurailtu sitä ja ei se ole muuttunut oikein mihinkään suuntaan. Ei parantunut, muttei myöskään pahentunut, sillä poika on edelleen muuten normaali itsensä ja syö hyvällä ruokahalulla. Tänään soitettiin eläinlääkärille. Siellä sanottiin, että katsotaan vielä viikonlopun yli paraneeko tassu. Sitten, jos ei parane, mennään näyttämään eläinlääkäriin. Tänään haetaan kuitenkin Hessulle kipulääkettä, jota sitten annetaan muutamana päivänä. Toivottavasti se auttaisi!

Minnille kuuluu ihan hyvää, mutta sillä on hirmuinen karvanlähtö! Viikonloppuna voisin vähän hypyttää Minniä, kun Hessu on nyt sairaslomalla. Haluaisitteko mieluummin kuvia vai videota hypyttelystä? :)

Tässä pari äsken nopeasti napattua kuvaa Hessusta: