Lepää rauhassa pikkuinen ❤

Synttäripoika

Meidän poppoon pienellä itsepäisellä kuopuksella on tänään 2v-synttärit. Onnea siis suloiselle Jummi-Pummille! <3

Tässä muutama kuva reilun viikon takaa. Jummista on tullut eniten varmaan mun siskon Siljan silmätikku, joten Silja on myös mukana kuvissa. On tuo kyllä sellainen pieni energiapakkaus suurella sydämmellä, että siihen on vaikea olla tykästymättä!

Positiivisempaa esteilyä

Voi apua, mikä tauko täällä on taas ollut! En kuitenkaan aio nyt selitellä sen enempää, mitäpä se hyödyttäisi. Nyt on taas kiva kirjoittaa, kun en ole pariin viikkoon tätä päivitellyt! Sain myös ratkaisun videotyökaluomgelmaan, kun latasin täysin uuden, joten nyt tulee pieni videokin.

Aloitettiin jo jokin aika sitten Jummin kanssa esteiden hyppiminen ihan alusta, vähän kaniystävällisemmällä tavalla. Olette varmaan saattaneet kuulla tästä, mutta inspiroiduin siis Juulian postaussarjasta positiivisempaan hyppykoulutukseen ja ajattelin, että miksipä sitä ei voitaisi kokeilla, ihan jo mielenkiinnosta! Kohteeksi valitsin Jummin, koska Mella on jo esteilyssään sen verran pitkällä ja Minni ja Hessu eivät esteitä juuri enää hypi. Jummi oli siis oikein hyvä, vielä kun sen meno esteillä on ollut välillä vähän nihkeää viime aikoina.

Laitan tähän kuvitukseksi muutaman julkaisemattoman kuvan.

Jummin kanssa aloitettiin ihan vaan yhdestä esteestä ja yritettiin ehdollistaa naksutus. Jum hoksasi sen tosi nopeasti ja nyt se tajuaa jo, että esteen ylitettyä saa herkun. Kun yksi este alkoi sujua, lisättiin mukaan toinen ja välillä ollaan menty myös kolmella. Nämäkin sujuu hienosti, mutta eteneminen on vielä pieni ongelma. Jummi nimittäin pysähtyy usein jokaisen esteen jälkeen ja odottaa multa tietysti herkkua. Niin kuin videosta huomaa, se jatkaa kuitenkin pian eteenpäin tajutessaan, ettei rata vielä loppunut. Mutta ehkä tämä tapa lähtee treenillä pois!

Ollaan nyt siis harjoiteltu jo aika monta kertaa, yleensä treenaillaan noin kerran viikossa. Voin oikeasti sanoa, että poika on tänä aikana innostunut esteistä tosi paljon ja on aina aivan intoa piukassa, kun näkee, että kasaan esteitä. Jes, tämä olikin tärkein tavoite, sillä tärkeintähän on, että kani nauttii touhusta! Tähän on tosin osaa silläkin, että palkaksi syötän yleensä sen koko iltaruuan, Selectiven isot pelletit kun ovat tähän juuri sopivia. ;)

Tässä pieni pätkä kaksista ihan sattumanvaraisista treeneistä. Täytyy sanoa, että noi ei ole mitkään parhaat, sillä Jummi oli varsinkin jälkimmäisissä hiukan väsyneellä päällä, mutta muista kerroista ei nyt ole videota.

Mikä Jummilla on?

Tämä on postaus, jonka tekoa olen vältellyt ja pitkittänyt. Postaus, jonka tekoon olen odottanut oikeata fiilistä ja se on nyt. Pitää vaan hyväksyä totuus. Kaikki ei ole kanienkaan kanssa aina pelkkää iloa ja onnea. Tänään kerron teille, mikä Jummia vaivaa.

Kaikki alkoi siitä, kun esittelin Jummin blogissani ja sain kommentin (suuri kiitos siitä, muuten olisin saattanut tajuta asian aivan liian myöhään!), jossa kerrottiin, että Jummi saattaa olla tuplageeninen. Mitä se sitten tarkoittaa, sen kerron kohta. Joka tapauksessa Jummi oli meillä tuolloin vasta kolmatta päivää ja olin niin iloinen siitä, että sain vihdoin kauan toivomani neljännen kanin, toivottavasti myös kaverin Mellalle. Tässä kohtaa ilo muuttui kuitenkin peloksi siitä, että Jummi ei ole terve.

Niille, jotka eivät tiedä mitä tarkoittaa tuplageenisyys ja mihin se voi johtaa, niin avaan nyt vähän asiaa. En ole mikään asiantuntija, joten selityksestäni voi löytää virheitä. Selitän nyt asian kuitenkin niin, miten olen sen itse ymmäränyt ja minkä verran olen siihen perehtynyt. Ensinnäkin, tuplageenisyys ei ole itsessään mikään kamala asia. Se on vain vähän niin kuin värivirhe, joka johtuu siitä, että kani on saanut jonkin kuvion esim. viitan tai schekin geenin molemmilta vanhemmiltaan. Tämä johtaa siihen, että 25% poikueen poikasista on esim. alikuvioituneita viittoja tai schekkejä eli tuplageenisiä. Jummin tapauksessa tämä kuvio on dalmatilaiskuvio, josta puuttuu pilkut lähes kokonaan.

Se asia, joka tässä kammottaa, on se karu totuus, että tuplageenisyys altistaa kanin helpommin megacolon-suolistosairaudelle. Tiivistetysti megacolon on sairaus, jossa kanin suolisto ei toimi oikein, jolloin ruoka ei imeydy tavallisesti ja papanoista tulee liian suuria. Tämä taas johtaa siihen, että liian suuret papanat arpeuttavat kanin suolistoa ikää tullessa. Tämän takia sairaus ei juuri näy eikä vaikuta nuoren kanin elämään, vaan alkaa ilmaantua vasta myöhemmällä iällä suoliston mennessä huonompaan kuntoon. Kanille voi tulla oireita, kuten helpommin suolitukos, mahavaivoja ja kaasuuntumista. Megacolonkani kuolee yleensä ennenaikaisesti johonkin huonon suoliston aiheuttamaan ongelmaan.

Hoitamaton ja oikein hoidettu mc-kani voivat kuitenkin elää täysin erilaisen elämän. Oikealla ja tarkalla ruokinnalla oireet voi saada lähes kokonaan kuriin ja pidentää huomattavasti kanin elinikää. Jotkut ovat sitä mieltä, että kani voi elää aivan hyvää elämää sairauden kanssa ja toiset sitä, että kani täytyy heti lopettaa. 

 
Ensimmäisenä aloin teitysti miettiä, onko Jummilla tätä sairautta. Jummihan on tuplageeninen, joten mahdollisuus siihen oli. Yksi megacolonin oire on huono massa ja yleiskunto. Jummi oli meillä tullessaan hiukan heppoinen, mutta ei laiha. Se oli kuitenkin jäänyt tosi pieneksi, mikä oli myös yksi mc-kanin piirre. Oire, josta kuitenkin huolestuin eniten, oli mc-kanille tyypilliset, suuret ja erikoisen malliset papanat. Muita oireita emme juuri huomanneet alussa, mutta nämä jo melkein vahvistivat sen, että Jummilla on tämä sairaus.

Aluksi en tiennyt megacolinista juurikaan, sen verran kuitenkin, että olin kuullut siitä ja tiesin, että viittakuviolliset vanhemmat voivat altistaa sille. Jummin vanhemmat ovat scheck ja viittakuvio, mutta en tiennyt vielä Jummia hankkiessa, että nekin toimivat aivan samalla tavalla. Mulla oli ollut megacolonista ennen sellainen kuva, että sitä sairastava kani pitää automaattisesti lopettaa. Olen muutenkin ollut aina sitä mieltä, että lopetus ei ole lähes koskaan huono vaihtoehto, sillä silloin eläin ei ainakaan kärsi. Aluksi olin tosi surullinen ja olinkin jo varma, että Jummin päivät on pian eletty. Päivän surkuttelun jälkeen tajusin, että nyt en saa olla itsekäs vaan täytyy tehdä niin kuin kanille on parasta, ei itselle. Jos se pitää päästää parempaan paikkaan, sitten se päästetään. Seuraava kysymys olikin, mikä sitten on kanilleni parasta.

Siitä alkoi hirmuinen aiheeseen perehtyminen. Luin ja luin facebook-keskusteluja ja juttuja megacolonista ja yllätyin eräästä asiasta. Kanin lopetus ei ollutkaan oletus, vaan keskusteluissa puhuttiin pääasiassa megacolonkanien ruokinnasta, eliniästä ja hoidosta. Tajusin, että pari ennestään tietämäänikin kania olivat mc-kaneja ja elivät aivan hyvää elämää.

Aloin miettiä eri vaihtoehtoja. Jummilla ei ollut vielä ilmennyt oireita, jotka aiheuttaisivat kipuja tai muuten haittaisivat sen elämää. Ne saattaisivat kuitenkin alkaa iän myötä. Muistan yhden illan, jolloin valutin suihkussa vahingossa yli puoli tuntia vettä miettiessäni asiaa. Pohdin eri vaihtoehtoja. Pitäisikö oireeton kani lopettaa, vaikkei sauraudesta ole edes varmuutta? Vai odotettaisiinko niin kauan, että mahdolliset ongelmat alkavat? Alettasisiinko hoitaa oireita niiden alkaessa? Mulle ehdotettiin jopa Jummin palauttamista kasvattajalle, sillä se oli ollut meillä vasta alle viikon, eikä kasvattaja ollut kertonut/tiennyt sairaudesta mitään, mutta voitte varmaan arvata reaktioni tähän: Ei. Jos kani otetaan, se hoidetaan loppuun asti. Tietysti on poikkeustapauksia, mutta kani ei ole mikään vaate, jonka voi palauttaa kauppaan, kun huomaa sen olevan rikki.

Lopulta pitkällisen pohdinnan ja Jummin tarkkailun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että Jummin annetaan elää niin pitkään, kun se saa elää iloisesti ja kivuttomasti. Joskus tulee varmasti sen aika päästä pois, niin kuin valitettavasti kaikkien muidenkin eliöiden tämän maapallon päällä, mutta Jummilla se ei ole vielä. Annetaan sille edes mahdollisuus elää onnellisesti ja autetaan sitä niin paljon kuin voimme.

Jummille sitten tehtiin oma ruokavalio, jonka avulla oireiden pitäisi pysyä poissa mahdollisimman pitkään. Mc-kanin ruokavaliossa pitäisi olla mahdollisimman paljon kuitua, jotta suoli toimii. Tässä olemme onnekkaita, sillä Jummi on ihan hurja heinänkuluttaja! Ruokavaliosta poistettiin myös kaikki tuoreet, sillä ne aiheuttavat yleensä juuri ongelmia. Myös pelletti vaihdettiin suositeltuun Selectiveen mm. suuren kuitupitoisuuden vuoksi. Tuoreita Jummi saa kuitenkin vaihtelun vuoksi aina hiukan, eniten kuitenkin sellaisia, jotka eivät kerrytä paljoa kaasua mahaan.

Tällä hetkellä Jummi voi erittäin hyvin. Itse asiassa se on meidän kaneista varmaan parhaassa massassa ja megacolon-papanatkin ovat muuttuneet lähes ihanteellisiksi vaaleiksi ja pyöreiksi papanoiksi! Poika on myös ollut aina reipas, utelias ja iloinen pikku kani, joten tällä hetkellä asiat ovat oikein hyvin.

Tähän loppuun vielä tekemäni video Jummista, aihetta sivuten. Tiedän, se ei nyt ole kovin hienosti editoitu, mutta ajatus on tärkein!


Tulevasta on vaikea sanoa, mutta me elellään nyt päivä kerrallaan ja yritetään taata Jummille mahdollisimman mukava elämä, oli se sitten kuinka pitkä tai lyhyt tahansa.<3

Jummin ensimmäiset hypyt

Viime keskiviikkona koitin Jummin kanssa ekaa kertaa esteitä. Pystytin olkkariin kolme pientä estettä ja annoin poitsun ensin tutkia niitä itsekseen. Sitten laitoin valjaat päälle ja laskin Jumpsin ekan pikkuesteen eteen. Aluksi Jummi kökötti esteen edessä ja yritti karata kiertämällä sen. Pian poika kuitenkin tajusi idean ja alkoi pomppia heti tosi kivasti. Kohta se menikin jo sujuvasti kolmea estettä putkeen.

Toisen kerran hypittiin lauantaina ulkona, kivan keväisessä säässä. Jummi taisi muistaa tämän jutun ja hyppi taas tosi kivasti. Pojan hyppytyyli on ainakin vielä aika suloinen, sillä se näyttää lähinnä lumipallolta pomppiessaan jalat mahan alla. :'D Mutta nyt siis videoon, jossa on pätkiä näiltä molemmilta hyppykerroilta.


Jummi pääseekin jo lauantaina ekoihin kisoihinsa, Maskuun kokeilemaan helppoa suoraa. Saa nähdä mitä jäpikkä siitä sanoo! Mukaan nappaan tietysti myös Mellan eliitti suoraan. Hessu ei tule luultavasti tällä kertaa kisaamaan, sillä en viitsi laittaa sitä ainakaan vielä vaikeaan suoraan. Kevät on kuitenkin täynnä kisoja, joten kyllä Hessu ehtii sitä vielä joku kerta koittamaan.