Tähän väliin tulin julkaisemaan pienen videon Mellasta. Julkaisu on vähän jäänyt, joten biisikin on jo vähän kulutettu, mutta sain siitä hurjan inspiraation, joten tässä nyt tämä.
Pari viikkoa sitten katkaistiin 8 kuukautta kestänyt kanikisatauko ja suunnattiin Ypäjälle Finnderbyyn! Kirjoittelu tästä on jäänyt, mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan, eikö niin? Oli joka tapauksessa mukava päästä pitkästä aikaa kisoihin ja heppojakin oli kiva katsella, ratsastaja kun olen. Ajoin kisoihin myös ensimmäistä kertaa itse. Kyytiin napattiin pelkkä Mella, sillä muita kisakaneja meillä ei enää olekaan.
Mellan olin ilmoittanut eliitti suoralle ja pituushyppyyn. Vähän kyllä jännitti, miten Mella loikkii, vai loikkiiko ollenkaan, kun ei olla hypitty kotona paljoa viimeaikoina.
Eliitti suora
Päivä oli erittäin kuuma, joten jo ennen ratoja Mella vaikutti aivan läkähtyneeltä ja tuntui, ettei lämppäesteistäkään tule mitään. Mentiin ne siispä vain pari kertaa ja nekin taisi tippua, jonka jälkeen Mel huohotti varjossa.
Raahasin Mellan sitten radan lähtöön ja mitäs mitäs, taisi pupulla syttyä kilpailunhalu! Mellassa oli oikeasti heti ihan erilaista energiaa, kun se huomasi pääsevänsä pitkästä aikaa radalle ja se oikein veti sinne. Esteet sujui hienosti ja suht tasaisesti, tosin yhdessä kohtaa tein itse tyhmän virheen, eli mentiin uudestaan este, jonka toiselle puolelle Mella oli jo päätynyt. Vähän säännöt ruosteessa, mutta ei se mitään, Mella jatkoi nätisti ja tiputti radan aikana ainoastaan yhden esteen! Siisti rata ja yhteensä kaksi virhettä, olen kyllä tyytyväinen Mellaan! :)
Toiselta kierrokselta taisi tulla 4 virhettä, sillä Mel oli jo vähän puhki, mutta reippaasti se silti hyppi.
Pituushyppy
En jälleen odottanut pituushypyltä mitään, sillä Mella ei oikein loista siinä. Aloitettiin metristä ja jänöllä oli jälleen tosi kuuma, niin kuin näkyi olevan monilla muillakin. Mella hyppäsi kuitenkin hienosti pituuden toisensa jälkeen ja viimeinen jonka se pääsi oli 180cm, mikä on Mellalle tosi hyvä! Tällä tuloksella Mel sijoittui toiseksi ja klassautui eliitti pituuteen!
Kisat meni siis paljon paremmin kuin odotin ja olen tyytyväinen mun pikku-Meliin.♥ En silti usko, että me tullaan kisoissa paljoa tänä kesänä pyörimään, mutta tulipahan ainakin yhdet käytyä. Jos sattuisi tulemaan lähelle kisat ja joku eliitti, niin ehkä sitten.
Meille kuuluu muuten ihan hyvää, vähän on Mella tainnut ikävöidä Jummia vierelleen. :( Jummista kirjoitan varmaan joskus myöhemmin, sitten kun tuntuu siltä.
Huomenna lähdetäänkin aikaisin aamuyöllä Helsinkiin ja lennetään Kroatiaan viikoksi. Ihanaa päästä vielä lomailemaan juuri ennen kesätöiden alkua. Puput lähtevät siskoni kanssa mummolareissulle. Taidankin tästä lähteä nukkumaan, jotta jaksan nousta!
Voiv voi, taas on vierähtänyt tovi viime postauksesta. No, hyvä vaan että aika menee nopeasti. Oikeita koulupäiviä mulla on enää 3 jäljellä ja koeviikon jälkeen alkaa kesäloma, jes!
Viime lauantai-aamuna marssimme reippaina ihanan raikkaaseen ulkoilmaan ja suuntasimme matkan kohti Panelian estekisoja Mellan ja Minnin kanssa. Kyllä, Minninkin kanssa! Reissuun olisi lähtenyt muuten ainoastaan Mella, joten sain hetken mielijohteen, että nyt otetaan se pikku mummelikin piipahtamaan kisoihin. Minnin viime kisoista olikin jo 9 kuukautta. Sillä on ollut nyt kuitenkin kotona paljon intoa hyppiä, joten miksipä se ei olisi voinut käydä pomppimassa. Ikää on kuitenkin jo reilut 5 vuotta, joten näiden kisojen jälkeen ei ainakaan ihan heti mennä uudestaan, että Mimu saa nauttia eläkepäivistään.
Kisat oli mun mielestä taas tosi mukavat. Sadesääkään ei haitannut ollenkaan kivan ilmapiirin takia!
Mella
Mellan olin ilmoittanut eliitti mutkaan ja myös ekaa kertaa eliitti korkeuteen. Mel ei oikein tykännyt jalkojen kastumisesta märällä nurmikolla. Tämän lisäksi Mella on ollut aina vähän "toispuoleinen" eli toiseen suuntaan juoksee täysillä ja toiseen ei halua liikkua ollenkaan. Tämän takia se onkin yleensä parempi suoralla, kunhan se on rakennettu sen mielestä oikeaan suuntaan.
Ekalla kierroksella satoi ja Mel oli vähän nihkeä. Rataa madeltiin eteenpäin ja alas tuli 5 estettä.
Toisella kierroksella sää oli hetkellisesti parempi ja Mella oli jo heti paremmassa vireessä. Alussa ja parissa muussa kohdassa hidasteltiin, mutta Mel hyppi jo paremmin. Tyhmiä virheitä kuitenkin sateli, kuten pysty, vesieste ja Mellalle yleensä helppo matala femma. 5 virhettä kertyi taas mukaan, mutta olen itse asiassa toiseen kierrokseen tosi tyytyväinen! Arvostelu oli B, joten Mellan tulokseksi tuli 5+5 virhettä, heh. Mutta mutta, monet kanit tiputtelivat paljon esteitä sateen takia, joten yllätyksekseni Mella sijoittuikin kolmanneksi! Lämmitti kyllä mieltä, kun pitkästä aikaa pikkunen nappasi ruusukkeen, vaikka se ei mikään luokan paras ollutkaan. <3
Täytyy sanoa, että omaan ohjaukseeni en ollut tyytyväinen. Tai siis mulle tulee pakosti sellainen reaktio, että jos Mella jää seisoskelemaan, mun pitää pyytää sitä melkein heti jatkamaan matkaa, että se ei jäisi seisomaan siihen koko päiväksi ja muiden aikaa ei tuhlaantuisi. Tämä on musta tosi tyhmä tapa ja otankin nyt tavoitteeksi vähentää sitä. Toisaalta Mella on ollut nyt kisoissa sen verran hidas, että sitä on välillä pakko pyytää liikkumaan, ettei se rysähtele huonojen vauhtien takia esteiden keskelle ja satuta itseään. Ristiriitainen juttu.
Korkeus oli sitten päivän päätteeksi ja se mentiin onneksi hiekkapohjaisella alueella märän nurmikon sijaan. Päätin aloittaa 60 cm:stä. Se meni pienillä vauhdeilla, samoin 65cm. Ponnu ei vaan riittänyt tällä kertaa enää seuraavaan korkeuteen ja tulokseksi jäi se 65cm.
Minni
Elsa hypytti tuttuun tapaan Minnin, jonka viime kisat oli siis elokuussa. Minni otettiin lähinnä huvin vuoksi matkaan mukaan, joten mitään suurempia odotuksia ei ollut.
Helpon mutkan eka kierros alkoi reippaasti ja hidastui loppua kohden. Virheet tuli molemmilta pidemmiltä esteiltä.
Toinen kierros meni lähes samalla tavalla, mutta lopusta reippaammin. Taas tuli alas ainoastaan 2 estettä, eli yhdistelmä ja hevosenkenkä. Hienosti Mimu pompotti! Minnin tulos oli siis 2+2 virhettä, ihan kelpo suoritus tolta pallerolta!
Löllykkä loikkii :'D
Niin kuin varmaan moni tietää, Helsingin citykaneja tappaneen RHD-viruksen takia estekisoja ei ole nyt ainakaan kuukauteen. Vaikka tauti on kamala ja varsinkin moni helsinkiläinen kaninomistaja haluaisi varmasti tunkea sen johonkin maanrakoon, olen nyt tyytyväinen, että meidän kanit saavat kisataukoa. Tauko tekee yleensä aina hyvää ja puput ovatkin jo sen tarpeessa. Kotona treenataan silti jonkun verran, mutta ei yhtä paljon kuin kisoissa tulisi hypittyä.
Tällä kertaa vähän pidempi kisapostaus, kiva jos jaksoit lukea!
Tässä vielä vähän radikaalimpi muokkaus tuolla ylempänä olevasta kuvasta. :D
P.s. Jummin leikkaushaava on jo parantunut, mutta siinä on vielä yksi tikki. Pian voidaan siispä aloittaa Jummin ja Mellan totutusprosessi, sopivasti kesälle hommaa! :D Kirjoittelen aiheesta sitten kun on jotain kerrottavaa.
Tää voi kuulostaa jonkun mielestä ihan järjettömältä, sehän onvain kani. Mutta en mäkään tiennyt vielä muutama vuosi sitten, että johonkin niin pieneen voisi kiintyä niin paljon.
Se tuo niin paljon iloa jokaiseen päivään. Se osaa iloita itse tosi pienistä asioista. Siitä pitäisi kaikkien ottaa mallia. Sille voi kertoa ilot ja murheet, se ei kerro niitä kenellekään. Se ei puhu pahaa selän takana, vaan näyttää suoraan, jos ei pidä jostain. Se on tuonut mulle jopa uuden harrastuksen. Siinä on myös huonoja puolia, mutta niin on kaikessa ja kaikissa. Se on silti mulle täydellinen.
Äiti kysyi multa yksi päivä, miksi olen alkanut nykyään hehkuttaa sitä vielä enemmän. Miksi siitä on tullut yhtäkkiä niin tärkeä. Aloin miettiä asiaa ja tajusin, etten itsekään ole ihan varma.
Tärkeydellä en tarkoita nyt sitä, että sillä on ihana luonne, se on niin hieno ja blaa blaa blaa... Tarkoitan sitä, etten voisi kuvitella, ettei sitä enää olisi. Se on mukana melkein kaikessa, mitä teen kotona. Se tuntee mut, mä tunnen sen. Joka kerta kun katson sitä, hymyilen, vähintään mielessä. Se on tällä hetkellä yksi mun elämän tärkeimmistä asioista ja toivottavasti tulee olemaan vielä pitkään.
En olisi voinut kuvitella vielä pari vuotta sitten sitä kotiin hakiessa, että siitä pienestä kantoboksin nurkassa hytisevästä nappisilmästä tulisi niin tärkeä.
Se on Mella. Hyvää 2v syntymäpäivää upein kani, Mella.♥
Lomaa on vielä pieni hetkinen jäljellä, josta koitetaan nauttia täysin siemauksin. Tällä kertaa jätetään turhat selostukset pois, ja kestitytään yhteen pieneen kesän nautiskelijaamme. ♥
"Mitä pahaa mä olen muka tehnyt, kun jouduin syliin?"
Mellan olin ilmoittanut eliitti suoralle ja pituushyppyyn. Vähän kyllä jännitti, miten Mella loikkii, vai loikkiiko ollenkaan, kun ei olla hypitty kotona paljoa viimeaikoina.
Kisat meni siis paljon paremmin kuin odotin ja olen tyytyväinen mun pikku-Meliin.♥ En silti usko, että me tullaan kisoissa paljoa tänä kesänä pyörimään, mutta tulipahan ainakin yhdet käytyä. Jos sattuisi tulemaan lähelle kisat ja joku eliitti, niin ehkä sitten.
Tärkeydellä en tarkoita nyt sitä, että sillä on ihana luonne, se on niin hieno ja blaa blaa blaa... Tarkoitan sitä, etten voisi kuvitella, ettei sitä enää olisi. Se on mukana melkein kaikessa, mitä teen kotona. Se tuntee mut, mä tunnen sen. Joka kerta kun katson sitä, hymyilen, vähintään mielessä. Se on tällä hetkellä yksi mun elämän tärkeimmistä asioista ja toivottavasti tulee olemaan vielä pitkään.
