Matkailua Kroatiassa

Mä oon sellanen ihminen, että saatan saada yhtäkkiä jäätävän innostuksen tehdä jotain ja sittenhän mä teen sen. Vaikka vihaan siivoamista, saatan joskus saada ihan yhtäkkiä hirveän innostuksen siivota mun huoneen läpikotaisin. Mutta sitten kun mua ei huvita, homman aloittaminen tuntuu niin turhalta, että vaan pitkitän sitä ja tavallaan säästelen sitä sille hetkelle, kun se innostuspiikki tulee. Mä tiedän, ettei kaikki ole tällaisia, ehkä mä oon vähän outo. Jollain pitää olla seuraava viikko etukäteen suunniteltuna, jollain viisi vuotta. Mulle se ei vaan sovi.

Se on tällä hetkellä myös mun bloggaamisen ongelma. Esimerkiksi tulin nyt kirjoittamaan tänne, koska sain valtavan inspiraation ihan yhtäkkiä. Muuten bloggaaminen ei kuitenkaan tunnu enää niin houkuttelevalta kuin ennen. Jään vain odottamaan innostusta, postausvälit pitenee ja postailu muuttuu tosi epäsäännölliseksi. Mutta toisaalta tykkään kirjoittaa, kuvata ja luoda. Ehkä mä tykkään blogata, mutta en pohjimmiltani sittenkään sovi bloggaajaksi. Harva jaksaa kuitenkaan seurata epäsäännöllisiä blogeja. 

 

En anna asian kuitenkaan haitata, koska tästä tykkään, aina silloin kun sen innostuksen saan. Mun mielestä elämässä pitää olla niitä omia juttuja, joista tulee iloiseksi. Ei niitä koko ajan tarvitse tehdä, mutta ne ovat kuitenkin siellä, odottamassa sitä omaa hetkeä. Vähän niin kuin mulle valokuvaus, käsityöt ja bloggaus, ehkä jopa kanikisat. En mäkään niitä aina jaksa. 
 

Tänään postaukseni ei liity millään tavalla kaneihin, sillä ajattelin, että olisi kiva jakaa johonkin vähän Kroatiasta ottamiani kuvia! Olimme tosiaan Kroatian Podgora-kylässä viikon ja palasimme kotiin tasan viikko sitten.

Mun hiuksista lähti muuten 30cm eli tasan puolet viime kuussa. Niin vapautunut olo!

Reissu oli kokonaisuudessaan tosi onnistunut ja pidin paikasta paljon. En odottanut mitään isoja hellelukemia, mutta Kroatiassa olikin ihan älyttömän kuuma koko viikon, välillä jopa liiankin. Eka päivä oli kuumin, ainakin 33 astetta ja täysaurinko. Jo pienen kävelyn jälkeen olimme ihan läkähtyneitä ja menimme läähättämään johonkin vähän viileämpään ravintolaan. Myöhemmin ei kuitenkaan ollut onneksi enää ihan yhtä kuuma tai sitten vaan totuimme tähän hieman Suomen kesästä poikkeavaan ilmastoon. Vikana päivänä marssinkin tyhmänä rannalle ilman juurikaan minkäänlaista aurinkorasvaa ja taisi siinä ainakin selkä kärähtää...

Podgora on melko pieni kylä, mutta siellä on aika paljon turisteja. Niitä ei ole kuitenkaan liikaa verrattuna vaikka Makarskaan, johon pyöräilimme yksi päivä. Siellä rannat oli ihan täynnä ihmisiä, mikä oli vähän ahdistavaa. Kävimme myös Splitissä bussilla, missä oli enemmän kauppoja ja muuta. Bussilla kulkemisessa ei ollut sitten mitään päätä eikä häntää, sillä kukaan ei koskaan tiennyt milloin bussi tulee tai ylipäätään millä bussilla pääsee mihinkin kohteeseen. Takaisin kuitenkin selvittiin!

Makarskan satamaa

Meressä kävimme uimassa joka päivä (mikä oli lähes välttämätöntä kuumuudesta selviämisen kannalta) ja se oli aina ihanan virkistävää! Olihan Adrianmeren vesi tosi suolaista ja aluksi tuntui, että silmät syöpyy päästä, jos niihin edes roiskahtaa pisara vettä. Viimeisinä päivinä olimme kuitenkin jo täysin tottuneet siihen ja vikana päivänä pystyin jo sukeltelemaankin! Vesi oli myös ihanan kirkasta ja turkoosia rannassa.

Portaat hotellilta kadulle/rannalle

Majoituksemme ei ollut varsinainen hotelli, vaan pikemminkin huoneisto, jossa oli kaikki tarpeellinen. Mitään ruokatarjoiluja ei siis ollut, mutta tykkäsin kämpästä kyllä paljon ja sieltä oli upeat näkymät merelle ja vuorille! Merenrantakin oli ihan vieressä, tosin sitä ennen piti aina kävellä tasan sata porrasta, niin kuin myös hotellille palatessa. Tulipahan vähän urheiltua, kun ravattiin portaita aina päivän aikana!

Splitin karkkikauppa

Viikon aikana ehdittiin tehdä paljon, esim. tutustuttiin neljään kaupunkiin, uitiin, käytiin eri ravintoloissa, käveltiin, katseltiin upeita maisemia, shoppailtiin ja yhtenä päivänä tosiaan vuokrattiin pyörät. Sinä päivänä pyöräiltiin ihan hullun kauan 30 asteen helteessä vuoriston mäkisillä maastopoluilla ja voin sanoa, että oli pientä kuolemaa tämä retki.

Podgorassa oli ollut juuri samalla viikolla kuivuuden takia melko suuri metsäpalo, kun me sinne mentiin ja ihmisiä oltiin jouduttu evakuoimaan hotelleista. Kylää reunusti oranssinruskeaksi palanut metsä ja kuolleet puut, mutta onneksi metsäpaloa ei ollut, kun me siellä oltiin. Sinä päivänä, kun menimme pyöräretkelle, näimme metsän maassa kohdan, joka savusi aika paljon ja ensimmäinen ideani oli, että heitetään kiviä päälle. Kyllä se siitä lakkasi, mutta ei siitä nyt olisi varmaan muutenkaan mitään kehkeytynyt, niin pieni kun oli. 

Taustalla metsäpalossa palanutta metsää. (Etualalla auringossa palanut ihminen)

Splitin vanhassa kaupungissa

Viime lauantaina loppui Kroatiassa nautiskelu ja palattiin kotiin. Maanantaina mulla alkoikin sitten jo kesätyöt hautausmaalla. Työ ja porukka on ollut ihan kivaa, tosin päivät ovat pitkiä ja fyysisesti raskaita. Nyt viikon aikana olen oppinut jo paljon puutarhanhoidosta ja varsinkin erilaisten vempainten käytöstä. Tutuksi on tullut jo päältäajettava ruohonleikkuri, klippo, trimmeri ja traktori. (sekä kaatosade...)

Töissä olen ollut yleensä seitsemästä puoli neljään ja töiden jälkeen olen ollut aina ihan puhki, joten juurikaan muuta en ole tällä viikolla saanut aikaan. Kaneja hoitaa aamupäivällä siskoni Silja, joka hoiti niitä myös kun me muut perheenjäsenet olimme Kroatiassa. Mä olen kuitenkin aina iltaisin ollut kanilassa ja nyt viikonloppuna jaksaa taas touhuta kaikenlaista. Nyt vaan pitäisi jaksaa kuu loppuun töitä ja sitten onkin vielä pikkuinen loma jäljellä ennen lukion abivuotta.
 

Oli kiva kirjoitella välillä jostain ihan muusta, innostuin nyt näköjään tekemään aika pitkänkin postauksen. Seuraava postaus on luultavasti niin kuin Kroatian bussit: tulee kyllä, muttei hajuakaan milloin.

Puhelimen tyhjennys

Päätin tyhjentää kännykkäni kuvat pitkästä aikaa koneelle. Tein tällaisen postauksen viimeksi vuosi sitten ja siihen pääset tästä. Kyllä niitä kuvia olikin tullut vuoden ajalta melkoinen kasa ja puhelinkin on jo ihan sekoamassa, kun kuvia ja videita kerääntyy varsinkin whatsapp-ryhmistä kasapäin poistamisesta huolimatta. Tällä kertaa näytän kuitenkin mun kännykällä otettuja kuvia viime vuodelta ja tähän postaukseen tulee siis muitakin kuvia kun kaneja.

Kokosin kuvat aiheittain kollaaseihin, jotta on sitten helppo skipata aiheet, jotka ei kiinnosta.

 Ensimmäisenä Minni&Hessu -kollaasi. Noi kaksi on aina yhdessä ja seuraa toisiaan joka paikkaan, joten suurimmassa osassa mun puhelimen kuvista ne makaavat kaksin. Ja nimenomaan makaavat, ehkä niistä on tulossa jo vähän vanhuksia. :'D Hessu on varsinkin nykyään tosi rento kaveri, niin kuin oikean reunan kuvista voi huomata. Sen voi bongata makoilemasta vaikka keskeltä keittiön lattiaa.

Seuraavaksi tämä mun rakas vauva (jonka nimeksi on vaan jäänyt vauva, vaikka neiti täyttää jo pian 2v...), joka on mukana ihan kaikessa, mitä kotona tehdään. Kerron tähän muutamasta kuvasta:

Ylärivin keskimmäinen: Luulin aluksi, että tämä kuva on ihan tavallinen, kunnes huomasin miten Mella istuu...
Keskirivin eka: Olihan se pakko ostaa, kun bongattiin tollanen suklaarasia meidän neidin nimellä! En oo kyllä ennen nähnyt tollasta!
Alarivin eka: Petexpossa keväällä 2015 Meltsin kanssa.

Seuraavaksi kaneihin liittymättömiä kollaaseja.

 Tykkään tosiaan letitellä, ei siitä sen enempää :'D

 Sitten muutama panoraama. Kuvat ovat otettu ylhäältä alas...
1. ...Kotipihalta, kun lumi tuli.
2. Elokuisesta Yyteristä.
3. Ratsastukoulun pihalta.
4. SM-kisoista.
5. Kesällä muistaakseni Oslosta.

En tosiaankaan oo mikään hyvä piirtämään/värittelemään, ja piirrän tosi harvoin, mutta tykkään kuitenkin siitä! Varsinkin, jos on tylsää fysiikantunnilla, niin kuin oikeassa yläkulmassa... Vasemmassa yläkulmassa on taas yläkoulun käsityössä tekemäni tyyny, johon otin mallia Mellan yhdestä kuvasta.

 Tässä sitten, mitäs muitakaan, kun heppoja!

1. Ekassa kuvassa ihana UP:stakin tuttu Leo-papparainen. Sillä en oo vähään aikaan mennyt, mutta se on kyllä aina semmonen ratsastuskoulun luottoheppa! :3
2. ja 3. Maailman paras poni ja entinen hoitsuni, Arttu. Jouduin vaihtamaan reilun parin vuoden hoitamisen jälkeen jo vähän isompaan heppaan, mutta edelleen Arttu on tärkein.♥
4. Syyskuussa saamani uusi hoitohevonen, Violet G eli "Viivi". Aluksi tuntui, että se ei oikein pidä musta, joten en heti tykännyt siitäkään mitenkään erityisesti. Nyt ollaan kuitenkin tutustuttu paremmin ja Viivistä on tullut yksi lemppari!

 Sitten pari ihan sekalaista kollaasia. Paria kuvaa voisin vähän avata. Numerot menee vasemmalta oikealle, ylhäältä alas. Toivottavasti tajuatte, vaikka kuvat onkin vähän sekaisin:

1. Nean kanssa särkänniemessä kesällä. Kuvassa aurinkoon väsähtänyt possu. :3
4. Kanien jouluateriat. Kyllä maistui (ja mahat pömpötti).
5. Meidän hieno pituusesteviritelmä, kun ei kunnollista omisteta.
7. Kesäloman ekana päivänä serkuilla yritys tehdä joku pyramidi. xd
9. Halloweenkisoihin väsäilemäni kyltti, jossa oleva hämähäkki tosin katosi jo ennen kisoja.

Näistä on vielä vaikeampi kertoa numeroiden mukaan, joten yritetään sitten jotenkin muuten.
-Ekassa kuvassa Niilo-heppa kauniina. Hevonen, jolla en vaan ole ikinä tykännyt ratsastaa.
-Oikeessa yläkulmassa ihana päivä, kun peruskoulu loppui ja loma alkoi!
-Alhaalla keskellä olevasta kuvasta ei puhuta sen enempää, kun että se on KT-tallin leiriltä viime kesältä...
-Vikassa kuvassa mun upeeta snapchat-taidetta...:'D

Vähän erilainen postaus tällä kertaa, mutta toivottavasti tykkäsitte!

Koirakuvista kisasuunnitelmiin

Olen kuvannut tässä parina päivänä vähän muutakin kuin kaneja, joten ajattelin laittaa niitä tännekin vaihtelun vuoksi. Ulkona on ihana ruska, josta saa kivoja kuvia, vaikka pimeä alkaakin tulla jo nopeasti. Tässä joitain kuvia ja samalla kerron vähän kuulumisia ja suunnitelmia.

Meillä oli syysloman lopulla hoitokoira, Pepe. Siitä onkin ollut joskus muullonkin täällä juttua ja kuvia. Pepen ollessa meillä kanit eivät voineet olla niin paljon vapaana, koska Pepe on tosi innoissaan kaneista ja kanit taas pelkäävät sitä.

Usein, kun Pepe oli lenkillä, otettiin kanit vapaaksi. Hessu tuttuun tapaan oli ihan kauhuissaan pelkistä hajuista ja säntäili sinne tänne. Lopulta se jäi kököttämään sohvan alle. Minni taas ei sitten osaa pelätä nykyään yhtään mitään! Se katsoo vaan hölmistyneenä Hessun säntäilyä ja itse on ihan kun mitään outoa ei olisikaan. Mella myös jännittyy paljon, kun haistaa koirien hajuja, mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin Hessu.

Pepe sai kokeilla pupujen korkeushyppyestettä. Ei se tainnut kaneja korkeudessa voittaa :'D

 
Vuoden vikat kisat on kanien osalta nyt selvillä. Ollaan menossa Humppilan halloweenkisoihin 31.10., jonne tulee Mella vaikeaan mutkaan ja Hessu kv suoraan. Molemmilla on mahdollisuus klassautua pois noista luokista. Ei haittaa kuitenkaan yhtään, jos eivät klassaudu, sillä nämä ovat ekat sisäkisat pitkiin aikoihin.

Niiden lisäksi mennään tietysti Lemmikkimessuille, tällä kertaa sunnuntaina. Messukisat on musta aina tosi kivoja, joten odotan niitä jo innolla! :) Messuilemaan tulee Mella vaikeaan tai eliitti mutkaan, riippuen klassautuuko sinne Humppilassa ja Hessu kv mutkaan.

Hypytimme kaneja tänään myös piitkästä aikaa sisällä. Noh, tilaa ei ollut todellakaan paljoa ja esteet tippuilivat sekä kanien että ihmisten vahinkojen takia. Hessu oli varsinkin tosi ihmeissään, ja teki tyhmiä virheitä. Minni hyppi omalla tasollaan ihan hyvin. Mella oli myös aluksi jännittynyt ja tiputti "radallaan" jokaisen n. helpon-keskivaikean kokoisen esteen. Lopuksi se kuitenkin rauhoittui ja teki tosi hienoja loikkia takajalkojaan ojennellen.

Lokakuun DIY on vähän venynyt, mutta se kyllä tulee! :D Sen rakentaminen ei ole vaan oikein edistynyt erinäisistä syistä. Tavoitteena olisi kuitenkin julkaista se tulevan viikon aikana.