keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Väripilkkuja sumun seassa

Ehkä me voitaisiin nyt tasan kahden kuukauden jälkeen taas käydä pompahtamassa täällä blogin puolella. Syysloma on puolessa välissä ja ulkona on niin nättiä! Mulla onkin läjä julkaisemattomia syyskuvia, joten tässä niitä nyt olisi. Samalla voisin päivitellä vähän meidän kuulumisia.



Elokuussa alkoi hirveä luku-urakka bilsan kirjoituksiin, jotka olivat jo syyskuussa. Se aika oli siis tosi kiireistä, mutta työ palkitaan ja bilsa lähti E:nä, mitä en olisi uskonut vielä kesällä! Tunnetusti se voi kuitenkin muuttua vielä lähes miten vaan. Kirjoitusten jälkeen olen ehtinyt touhuilemaan taas enemmän kanien kanssa. Nyt lomalla ollaan harjoiteltu jonkun verran temppuja, mistä molemmat kanit ovat olleet hyvin innoissaan!



Jummin ja Minnin poismenon jälkeen ei ole ollut jotenkin innostusta kirjoittaa tänne, koska tiedän koko ajan, että pitäisi tehdä se postaus, jossa kerron mitä nyt tarkalleen kävi. Ehkä mä vielä joskus jaksan palata niihin tunnelmiin, mutta en nyt stressaa siitä, vaan keskityn näihin otuksiin, jotka meillä tällä hetkellä pompottelee.

Minnin ja Jummin hauta ♥

Yksi hyvä uutinen on se, että Mellasta ja Hessusta on tullut kavereita! Molemmat ovat asuneet jo pidempään mun huoneessa vapaana ja tykkäävät kyllä toistensa seurasta enemmän kuin yksinolosta.

Tosin yksi ongelma on se, että Mella on nyt napannut pomon paikan tässä laumassa ja alistaa Hessua välillä melko rajusti. Tätä tapahtuu erityisesti, jos ihminen on vieressä ja Mel alkaa nähdä Hessun kilpailijana huomiota hakiessaan. Jummin ja Mellan välillä ei ollut tätä ongelmaa, koska Jummi oli niin vetreä nuori poitsu, ettei Mel edes yrittänyt alistaa sitä. Hessu on kuitenkin ottanut sellaisen tossukka-aseman eikä laita yhtään hanttiin, kun sitä pomotetaan. Joka tapauksessa pupuilla menee muuten tosi hyvin. Ne kyllä nuolevat toisiaan jatkuvasti, pompottavat yhdessä ympäriinsä ja makoilevat kylki kyljessä.

Päästän teidät nyt loppujenkin kuvien pariin. Hyvää syksyä kaikille pupusille ja omistajille! :)


 











"Sanoiks sä just et mun pitäs alkaa liikkua enemmän?!"

"En kuuntele!"




perjantai 18. elokuuta 2017

Pieni palanen maailmankaikkeudesta




Sometimes I cannot tell the night, 
from the early morning. 


Sometimes I'm thrown into the fight,
without a warning. 



And who thought we were coming, 
keep running. 


 Are you watching your back, 
or are you moving forward. 


 Are you lost in the dreams. 
Well this is our little corner, 
of the universe. 


 And we will find a way home. 
We will find a way home.


 It goes straight to the heart.

  K.S. Rhoads - Our corner of the universe


lauantai 29. heinäkuuta 2017

Video Mellasta!

Tähän väliin tulin julkaisemaan pienen videon Mellasta. Julkaisu on vähän jäänyt, joten biisikin on jo vähän kulutettu, mutta sain siitä hurjan inspiraation, joten tässä nyt tämä.

On se vaan maailman tärkein kakara.♥

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Hei hei, Minni♥

Vaipui voimasi hiljalleen,
hetki lähdön läheni.
Päivänä kauniin kesäisen,
tuli luoksesi lepo ikuinen.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Matkailua Kroatiassa

Mä oon sellanen ihminen, että saatan saada yhtäkkiä jäätävän innostuksen tehdä jotain ja sittenhän mä teen sen. Vaikka vihaan siivoamista, saatan joskus saada ihan yhtäkkiä hirveän innostuksen siivota mun huoneen läpikotaisin. Mutta sitten kun mua ei huvita, homman aloittaminen tuntuu niin turhalta, että vaan pitkitän sitä ja tavallaan säästelen sitä sille hetkelle, kun se innostuspiikki tulee. Mä tiedän, ettei kaikki ole tällaisia, ehkä mä oon vähän outo. Jollain pitää olla seuraava viikko etukäteen suunniteltuna, jollain viisi vuotta. Mulle se ei vaan sovi.




Se on tällä hetkellä myös mun bloggaamisen ongelma. Esimerkiksi tulin nyt kirjoittamaan tänne, koska sain valtavan inspiraation ihan yhtäkkiä. Muuten bloggaaminen ei kuitenkaan tunnu enää niin houkuttelevalta kuin ennen. Jään vain odottamaan innostusta, postausvälit pitenee ja postailu muuttuu tosi epäsäännölliseksi. Mutta toisaalta tykkään kirjoittaa, kuvata ja luoda. Ehkä mä tykkään blogata, mutta en pohjimmiltani sittenkään sovi bloggaajaksi. Harva jaksaa kuitenkaan seurata epäsäännöllisiä blogeja. 

 
En anna asian kuitenkaan haitata, koska tästä tykkään, aina silloin kun sen innostuksen saan. Mun mielestä elämässä pitää olla niitä omia juttuja, joista tulee iloiseksi. Ei niitä koko ajan tarvitse tehdä, mutta ne ovat kuitenkin siellä, odottamassa sitä omaa hetkeä. Vähän niin kuin mulle valokuvaus, käsityöt ja bloggaus, ehkä jopa kanikisat. En mäkään niitä aina jaksa. 
 
Tänään postaukseni ei liity millään tavalla kaneihin, sillä ajattelin, että olisi kiva jakaa johonkin vähän Kroatiasta ottamiani kuvia! Olimme tosiaan Kroatian Podgora-kylässä viikon ja palasimme kotiin tasan viikko sitten.


Mun hiuksista lähti muuten 30cm eli tasan puolet viime kuussa. Niin vapautunut olo!



Reissu oli kokonaisuudessaan tosi onnistunut ja pidin paikasta paljon. En odottanut mitään isoja hellelukemia, mutta Kroatiassa olikin ihan älyttömän kuuma koko viikon, välillä jopa liiankin. Eka päivä oli kuumin, ainakin 33 astetta ja täysaurinko. Jo pienen kävelyn jälkeen olimme ihan läkähtyneitä ja menimme läähättämään johonkin vähän viileämpään ravintolaan. Myöhemmin ei kuitenkaan ollut onneksi enää ihan yhtä kuuma tai sitten vaan totuimme tähän hieman Suomen kesästä poikkeavaan ilmastoon. Vikana päivänä marssinkin tyhmänä rannalle ilman juurikaan minkäänlaista aurinkorasvaa ja taisi siinä ainakin selkä kärähtää...



Podgora on melko pieni kylä, mutta siellä on aika paljon turisteja. Niitä ei ole kuitenkaan liikaa verrattuna vaikka Makarskaan, johon pyöräilimme yksi päivä. Siellä rannat oli ihan täynnä ihmisiä, mikä oli vähän ahdistavaa. Kävimme myös Splitissä bussilla, missä oli enemmän kauppoja ja muuta. Bussilla kulkemisessa ei ollut sitten mitään päätä eikä häntää, sillä kukaan ei koskaan tiennyt milloin bussi tulee tai ylipäätään millä bussilla pääsee mihinkin kohteeseen. Takaisin kuitenkin selvittiin!



Makarskan satamaa
Meressä kävimme uimassa joka päivä (mikä oli lähes välttämätöntä kuumuudesta selviämisen kannalta) ja se oli aina ihanan virkistävää! Olihan Adrianmeren vesi tosi suolaista ja aluksi tuntui, että silmät syöpyy päästä, jos niihin edes roiskahtaa pisara vettä. Viimeisinä päivinä olimme kuitenkin jo täysin tottuneet siihen ja vikana päivänä pystyin jo sukeltelemaankin! Vesi oli myös ihanan kirkasta ja turkoosia rannassa.

Portaat hotellilta kadulle/rannalle
Majoituksemme ei ollut varsinainen hotelli, vaan pikemminkin huoneisto, jossa oli kaikki tarpeellinen. Mitään ruokatarjoiluja ei siis ollut, mutta tykkäsin kämpästä kyllä paljon ja sieltä oli upeat näkymät merelle ja vuorille! Merenrantakin oli ihan vieressä, tosin sitä ennen piti aina kävellä tasan sata porrasta, niin kuin myös hotellille palatessa. Tulipahan vähän urheiltua, kun ravattiin portaita aina päivän aikana!



Splitin karkkikauppa
Viikon aikana ehdittiin tehdä paljon, esim. tutustuttiin neljään kaupunkiin, uitiin, käytiin eri ravintoloissa, käveltiin, katseltiin upeita maisemia, shoppailtiin ja yhtenä päivänä tosiaan vuokrattiin pyörät. Sinä päivänä pyöräiltiin ihan hullun kauan 30 asteen helteessä vuoriston mäkisillä maastopoluilla ja voin sanoa, että oli pientä kuolemaa tämä retki.


Podgorassa oli ollut juuri samalla viikolla kuivuuden takia melko suuri metsäpalo, kun me sinne mentiin ja ihmisiä oltiin jouduttu evakuoimaan hotelleista. Kylää reunusti oranssinruskeaksi palanut metsä ja kuolleet puut, mutta onneksi metsäpaloa ei ollut, kun me siellä oltiin. Sinä päivänä, kun menimme pyöräretkelle, näimme metsän maassa kohdan, joka savusi aika paljon ja ensimmäinen ideani oli, että heitetään kiviä päälle. Kyllä se siitä lakkasi, mutta ei siitä nyt olisi varmaan muutenkaan mitään kehkeytynyt, niin pieni kun oli. 

Taustalla metsäpalossa palanutta metsää. (Etualalla auringossa palanut ihminen)
Splitin vanhassa kaupungissa



Viime lauantaina loppui Kroatiassa nautiskelu ja palattiin kotiin. Maanantaina mulla alkoikin sitten jo kesätyöt hautausmaalla. Työ ja porukka on ollut ihan kivaa, tosin päivät ovat pitkiä ja fyysisesti raskaita. Nyt viikon aikana olen oppinut jo paljon puutarhanhoidosta ja varsinkin erilaisten vempainten käytöstä. Tutuksi on tullut jo päältäajettava ruohonleikkuri, klippo, trimmeri ja traktori. (sekä kaatosade...)


Töissä olen ollut yleensä seitsemästä puoli neljään ja töiden jälkeen olen ollut aina ihan puhki, joten juurikaan muuta en ole tällä viikolla saanut aikaan. Kaneja hoitaa aamupäivällä siskoni Silja, joka hoiti niitä myös kun me muut perheenjäsenet olimme Kroatiassa. Mä olen kuitenkin aina iltaisin ollut kanilassa ja nyt viikonloppuna jaksaa taas touhuta kaikenlaista. Nyt vaan pitäisi jaksaa kuu loppuun töitä ja sitten onkin vielä pikkuinen loma jäljellä ennen lukion abivuotta.
 


Oli kiva kirjoitella välillä jostain ihan muusta, innostuin nyt näköjään tekemään aika pitkänkin postauksen. Seuraava postaus on luultavasti niin kuin Kroatian bussit: tulee kyllä, muttei hajuakaan milloin.