Tällä hetkellä mulla olisi hirveästi intoa postailuun, mutta aiheet ovat ihan hukassa. Muutama videoidea on kyllä mielessä, mutta niitä en voi toteuttaa ihan vielä.
Siksi ajatelinkin pistää pystyyn pitkästä aikaa kysymyspostauksen. Tällä kertaa rajaan aiheen ainoastaan kaneihin ja blogiin. Saa olla kuitenkin luova ja heitellä kaikenlaisia aiheeseen liittyviä ja vähän kaukaahaetumpiakin kysymyksiä. Vastaan kysymyksiin, kun niitä on tarpeeksi. Kerron sitten kommenteissa, kun ei tarvitse enää lisää.
Kesäloma on alkanut vauhdikkaasti. Tekemistä on riittänyt tälle ekalle viikolle paljon, sillä ollaan alettu totuttaa Mellaa ja Jummia toisiinsa. Nyt kerron siispä, miten totutus on sujunut tähän mennessä.
Totutus aloitettiin rauhassa toukokuussa huoneiden vaihtelulla. Mella asui siis alunperin mun huoneessa ja Jummi Siljan, mutta alettiin vaihdella pupuja päivän välein. Tämä auttoi niitä varmasti tottumaan toistensa hajuihin omalla reviirillään. Tätä vaihetta tehtiin viikko.
Seuraava vaihe oli totutus aidan läpi, joka jatkui myös viikon. Koska puolueetonta hyvää paikkaa ei ollut, kasasin huoneeseeni eli Mellan reviirille aitauksen, johon Jummi muutti. Kanien oli alunperin tarkoitus vaihdella häkin ja muun huoneen välillä, mutta Mella teki erittäin selväksi, ettei suostu olemaan häkissä hetkeäkään. Siksi Jummi joutui olemaan viikon vähän tavallista enemmän häkissä, vaikka saikin olla koko talossa myös paljon. Tämä vaihe meni uskomattoman hyvin. Kaneilla olisi ollut täysi mahdollisuus purra toisiaan isojen kompparinreikien läpi, mutta Mel taisi näykkästä vain ihan muutamia kertoja Jummia kerjätessään nuolemista. Muuten puput viettivätkin paljon aikaa vieretysten makoillen.
Seuraavaksi, eli 3.6. perjantaina, koitti jännittämäni päivä. Nimittäin Jummi ja Mella näkivät ensimmäisen kerran ilman aitaa. Putsasimme ja vuorasimme leikkimökin siskoni kanssa uusilla puolueettomilla fleeceillä ensimmäistä kohtaamista varten ja valmistauduimme pahimpaan eli kunnon tappeluun. Laitoimme mökkiin paljon piilopaikkoja, ruokaa ja tekemistä, jotta puput eivät keskittyisi heti toisiinsa.
No, mökissä sujuikin yllättävän hyvin. Tappelua ei syntynyt, tosin ei puput mitään kavereitakaan olleet. Kanit pystyivät hengailemaan lähes normaalisti toisenkin kanin ollessa samassa mökissä. Yhessä syöminen ei ole ollut myöskään koko totutuksen aikana mikään ongelma. Mella kuitenkin hyökkäsi Jummiin aina sen juostessa ohi tai ollessa lähellä, mutta Jummi pysyi silti reippaana ja iloisena eikä alkanut missään kohtaa pelätä Mellaa. Mel alisti Jummia alussa ihan pari kertaa, mutta Jummi ei onneksi välittänyt siitä vaan näytti alistuvan heti hyvin. Jes!
Mökissä olin reilut kolme tuntia, jonka jälkeen siirsin puput samalla boksilla vielä suihkuhuoneeseen. Siellä sama hyökkiminen jatkui ja tuli pientä kränää, mutta lopussa meni jo paremmin. Puput makasivat ensimmäistä kertaa nenät vastakkain ja Jummi jopa nuoli Mellaa!
Boksissa puput eivät ole kertaakaan edes näykkineet toisiaan!
4.6. eli seuraavana päivänä jatkoin totutusta suihkussa. Aamulla hengailimme suihkussa reilun tunnin. Tämä totutuskerta oli luultavasti paras tähän mennessä, sillä Mella pesi Jummin naaman neljä kertaa! Jummi pesi myös Mellaa, mutta aloitti tyhmän tavan, eli hyökkäsi pesun jälkeen Mellan selkään ja Mel suuttui. Pientä jahtailua ja näykkimistä lukuunottamatta tämä kerta meni kuitenkin tosi hyvin. Illemmalla tein vielä uudestaan saman totutuksen reilun kahden tunnin ajan samalla viimeistä kouluhommaa tehden. Tämäkin sujui ihan hyvin, ehkei niin hyvin kuin aamulla.
5.6. Lähdettiin siskoni Elsan kanssa meidän isovanhemmille neljäksi päiväksi. Reissu oli mun mielestä mukava aloitus kesälomalle. Mukaan otettiin myös kaksi pitkäkorvaa, sillä reissun tarkoitus oli alunperin totuttaa kaneja täysin puolueettomalla alueella. Puput kulkivat reilun tunnin ajomatkat samassa boksissa, mikä sujui taas oikein hyvin.
Mella aitassa
Mamman ja papan luona meni aluksi tosi hyvin, kun päästettiin kanit tutkimaan koko taloa. Pian ne alkoivat kuitenkin keskittyä toisiinsa tutkittuaan paikat ja ongelmat alkoi. Mel aloitti taas sen saman näykkimisen Jummin mennessä ohi. Reissun aikana kanit tappelivat, nuolivat toisiaan, hyökkivät ja makoilivat vierekkäin. Ihan laidasta laitaan. Niitä totutettiin aitassa, sisällä, valjaissa, verkon läpi ja boksissa vaihtelevin tuloksin. Kokonaisuudessaan reissussa totutus ei sujunut ihan niin hyvin kuin esim. kotona suihkussa. Puput pystyivät kuitenkin olemaan välillä ihan nätisti toistensa seurassa, niin kuin alhaalla olevalta videolta voi huomata. Olin jo varma, että kotona puput laitetaan samaan häkkiin, sillä kunnon tappeluita ei ollut ollenkaan.
Tässä pikainen kooste reissusta. Videolla näkyy pätkiä myös esim. lähistöllä olevalta kentältä, jossa kävimme hyppimässä pupujen kanssa. Molemmat hyppivät muuten tosi hyvin ja paikka oli mainio hypytykseen!
Kiitos uudesta esteestä kuuluu Reetalle ja Elsalle! 8)
8.6. eli eilen palattiin kotiin ja laitettiin kanit suoraan asumaan yhdessä mun huoneeseen. Aluksi meni ihan hyvin, mutta siitä ne ongelmat sitten alkoikin. Mel alkoi hyökkimään taas Jummiin aina välillä sen mennessä ohi ja ajattelin, että se on ohimenevää ja kuuluu asiaan. Kanit kuitenkin makoilivat vierekkäin ja nuolivat välillä toisiaan.
Pian alkoi kuitenkin erittäin tyhmä juttu eli Jummi kekkasi, että se voikin alistaa Mellaa... Voitte varmaan arvata, mitä Mella sanoi tähän. Pupuille syntyi eka pienimuotoinen tappelu, jossa myös Jummi oli mukana. Mainitsen tämän muuten ekan kerran, mutta koko totutuksen olen todennut suihkupullon hyväksi keinoksi estää Mellan hyökkiminen ja nyt Mel jähmettyy jo tssshhh-äänestäkin. Näissä muutamassa pienimuotoisessa faiteissa mulla meni kuitenkin varmaan ekan kerran koskaan hermo kaneihin eikä suihkupullollakaan ollut enää juuri vaikutusta kaneihin.
Voi Mella...
Siksi tajusinkin tänään, että ei tätä totutusta näin voi jatkaa. Vähiten tämä samaan häkkiin heitto niitä auttaa ystävystymään. Päätin siispä tänään erottaa kanit verkon toisille puolille ja aloittaa koko homman alusta. Ehkä me ollaan vaan edetty liian nopeasti, sillä kanit kohtasivat toisensa ekan kerran ilman verkkoa vasta viikko sitten.
Hetken olin ihan varma, että noista tulee ystävät, mutta eilen alkoi jo vähän huolestuttaa. Toisaalta onneksi kanit eivät ole koko totutuksen aikana saaneet yhtäkään haavaa aikaan, ainoastaan Jummilta on lennellyt joitain karvatuppoja. Nyt vaan kaikki sormet ristiin, että kaikki päättyisi parhain päin. Eihän tämä nyt ihan toivoton kaksikko ole, eihän?
Heips! Saaralla on ollut nyt hirveä kiire vuoden viimeisen koeviikon takia, joten se käski meitä kirjottaa teille kuulumisia. No eiköhän me voida nyt sitten tämän kerran.
Mä pääsin eilen pihalle syömään!! Mä oon siis Hessu ja ruoka on parasta, ei mulla muuta.
Mitä te nyt siinä tuijotatte? Mun puheenvuoro meni jo, saatte luvan poistua mun naaman kohdalta!
Mä oon ainakin kaikista söpöin ja ihanin ja pomoin. Viime aikoina mulla on menny vähän hermot Hessuun, kun se vetää koko ajan iloloikkaa. Mitä sekin nyt iloitsee, kesää vai?
-Minni
No niin, eihän noi pullat saa mitään aikaseks. Ehkä mä kerron, missä täällä oikeesti mennään.
Eli siis suurin muutos on varmaan se, että mun ja Saaran reviirille on tunkeutunut Jummi oman häkkinsä kanssa. Aluks olin sillee ei kinee, sit olin sillee et hei, toihan vois alkaa mun palvojaks!
Sit mä aloinki pyytää Jummia koko ajan nuolee mua aidan välistä. Se kyl nuoli ihan vähän, mut sit ei enää palvelu pelannu! Siis mitä?! Se ei nuollukaan mua koko ajan. Huono työntekijä.
Päätin sit alkaa vähä huomautteleen sitä huutamalla ja näykkimällä.
Mami sano, että se ei oo ikinä kuullu mun huutavan niin kovaa. Mut aina, kun näykkäsin sitä, mun naamaan lensi yhtäkkiä vesisuihku! No
nii-in, en mäkään tajua, miten se voi olla mahdollista. Päätin sit
lopettaa näykkimisen, kun en tykkää sateesta, nii nyt on ollu ihan poutaa.
Mut on se Jummi muuten ihan kiva. Oon nyt alkanu makoileen sen vieressä, ainoostaan aita erottaa meidät.
Mut voihan jummi jammi! Tiettekö, mitä mami sano. Pääsen kuulemma Jummin kanssa tutustumaan ihan ilman sitä aitaa torstaina tai perjantaina! Mulla onkin jo suunnitelmat, miten aijon sitä kohtaan käyttäytyä. Kyllä mamma niistä kertoo teille sitte kun on nähny ne käytännössä! ;)
Voiv voi, taas on vierähtänyt tovi viime postauksesta. No, hyvä vaan että aika menee nopeasti. Oikeita koulupäiviä mulla on enää 3 jäljellä ja koeviikon jälkeen alkaa kesäloma, jes!
Viime lauantai-aamuna marssimme reippaina ihanan raikkaaseen ulkoilmaan ja suuntasimme matkan kohti Panelian estekisoja Mellan ja Minnin kanssa. Kyllä, Minninkin kanssa! Reissuun olisi lähtenyt muuten ainoastaan Mella, joten sain hetken mielijohteen, että nyt otetaan se pikku mummelikin piipahtamaan kisoihin. Minnin viime kisoista olikin jo 9 kuukautta. Sillä on ollut nyt kuitenkin kotona paljon intoa hyppiä, joten miksipä se ei olisi voinut käydä pomppimassa. Ikää on kuitenkin jo reilut 5 vuotta, joten näiden kisojen jälkeen ei ainakaan ihan heti mennä uudestaan, että Mimu saa nauttia eläkepäivistään.
Kisat oli mun mielestä taas tosi mukavat. Sadesääkään ei haitannut ollenkaan kivan ilmapiirin takia!
Mella
Mellan olin ilmoittanut eliitti mutkaan ja myös ekaa kertaa eliitti korkeuteen. Mel ei oikein tykännyt jalkojen kastumisesta märällä nurmikolla. Tämän lisäksi Mella on ollut aina vähän "toispuoleinen" eli toiseen suuntaan juoksee täysillä ja toiseen ei halua liikkua ollenkaan. Tämän takia se onkin yleensä parempi suoralla, kunhan se on rakennettu sen mielestä oikeaan suuntaan.
Ekalla kierroksella satoi ja Mel oli vähän nihkeä. Rataa madeltiin eteenpäin ja alas tuli 5 estettä.
Toisella kierroksella sää oli hetkellisesti parempi ja Mella oli jo heti paremmassa vireessä. Alussa ja parissa muussa kohdassa hidasteltiin, mutta Mel hyppi jo paremmin. Tyhmiä virheitä kuitenkin sateli, kuten pysty, vesieste ja Mellalle yleensä helppo matala femma. 5 virhettä kertyi taas mukaan, mutta olen itse asiassa toiseen kierrokseen tosi tyytyväinen! Arvostelu oli B, joten Mellan tulokseksi tuli 5+5 virhettä, heh. Mutta mutta, monet kanit tiputtelivat paljon esteitä sateen takia, joten yllätyksekseni Mella sijoittuikin kolmanneksi! Lämmitti kyllä mieltä, kun pitkästä aikaa pikkunen nappasi ruusukkeen, vaikka se ei mikään luokan paras ollutkaan. <3
Täytyy sanoa, että omaan ohjaukseeni en ollut tyytyväinen. Tai siis mulle tulee pakosti sellainen reaktio, että jos Mella jää seisoskelemaan, mun pitää pyytää sitä melkein heti jatkamaan matkaa, että se ei jäisi seisomaan siihen koko päiväksi ja muiden aikaa ei tuhlaantuisi. Tämä on musta tosi tyhmä tapa ja otankin nyt tavoitteeksi vähentää sitä. Toisaalta Mella on ollut nyt kisoissa sen verran hidas, että sitä on välillä pakko pyytää liikkumaan, ettei se rysähtele huonojen vauhtien takia esteiden keskelle ja satuta itseään. Ristiriitainen juttu.
Korkeus oli sitten päivän päätteeksi ja se mentiin onneksi hiekkapohjaisella alueella märän nurmikon sijaan. Päätin aloittaa 60 cm:stä. Se meni pienillä vauhdeilla, samoin 65cm. Ponnu ei vaan riittänyt tällä kertaa enää seuraavaan korkeuteen ja tulokseksi jäi se 65cm.
Minni
Elsa hypytti tuttuun tapaan Minnin, jonka viime kisat oli siis elokuussa. Minni otettiin lähinnä huvin vuoksi matkaan mukaan, joten mitään suurempia odotuksia ei ollut.
Helpon mutkan eka kierros alkoi reippaasti ja hidastui loppua kohden. Virheet tuli molemmilta pidemmiltä esteiltä.
Toinen kierros meni lähes samalla tavalla, mutta lopusta reippaammin. Taas tuli alas ainoastaan 2 estettä, eli yhdistelmä ja hevosenkenkä. Hienosti Mimu pompotti! Minnin tulos oli siis 2+2 virhettä, ihan kelpo suoritus tolta pallerolta!
Löllykkä loikkii :'D
Niin kuin varmaan moni tietää, Helsingin citykaneja tappaneen RHD-viruksen takia estekisoja ei ole nyt ainakaan kuukauteen. Vaikka tauti on kamala ja varsinkin moni helsinkiläinen kaninomistaja haluaisi varmasti tunkea sen johonkin maanrakoon, olen nyt tyytyväinen, että meidän kanit saavat kisataukoa. Tauko tekee yleensä aina hyvää ja puput ovatkin jo sen tarpeessa. Kotona treenataan silti jonkun verran, mutta ei yhtä paljon kuin kisoissa tulisi hypittyä.
Tällä kertaa vähän pidempi kisapostaus, kiva jos jaksoit lukea!
Tässä vielä vähän radikaalimpi muokkaus tuolla ylempänä olevasta kuvasta. :D
P.s. Jummin leikkaushaava on jo parantunut, mutta siinä on vielä yksi tikki. Pian voidaan siispä aloittaa Jummin ja Mellan totutusprosessi, sopivasti kesälle hommaa! :D Kirjoittelen aiheesta sitten kun on jotain kerrottavaa.
