Pienet valopilkut

Mun piti julkaista nämä kuvat jo viikko sitten, mutta mulla ei ollut  vaan yhtään fiilistä keksiä tähän postaukseen mitään kirjoitettavaa. Nyt on taas parempi kirjoitusfiilis eli tehdään tämä nyt.

Tosiaan koko toukokuussa ei ole tullut taas postailtua, joten voisin kertoa vähän miten meillä menee. Lukion 2. vuosi on mennyt yllättävän nopeasti, vaikka raskas on ollutkin, ja viimeisellä koeviikolla ollaan! Vikassa jaksossa on alkanut jo tulla vähän väsy tähän opiskeluun, mutta onneksi pian ollaan lomalla.


Täyttä lomailua ei tämä kesä tule kuitenkaan olemaan, sillä mun pitäisi jaksaa lukea myös syksyllä oleviin bilsan yo-kirjoituksiin. Sen lisäksi olen koko heinäkuun kesätöissä hautausmaalla, mutta kyllä sitä silti toivottavasti ehtii kivojakin juttuja tekemään!



Mellalle ja Jummille kuuluu perus hyvää. Ollaan nyt toukokuussa ulkoilutettu niitä jonkun verran aina iltaisin ja molemmat tykkäävät siitä kyllä todella paljon. Niin kun näistä kuvista näkee, niin Jummi vetää myös aina iloloikkaa tiheään tahtiin. On se vaan niin suloinen! :3 Mella on nykyään enemmän sitä tyyppiä, joka tutkii uteliaasti joka paikan ja mussuttaa ruohoa. Aitauksessa Mellaltakin kyllä irtoaa usein kunnon rallit.

Viuuuh

Laskeskelin juuri, että estekisoissa ei olla oltu kanien kanssa noin 8 kuukauteen, joka on pisin tauko kisaamisesta, mikä meillä on ollut sen aloittamisen jälkeen. Tullaanko enää koskaan aktiivisesti kisaamaan, sitä en tiedä. En tiedä uskallanko mennä kisoihin enää rokottamattomien kanien kanssa, mutta en toisaalta tiedä onko niitä järkeä rokottaakaan. Sitä paitsi jos rokottaisin, kannattaisiko rokottaa kaikki kanit, sillä se ei ole tällä hetkellä Minnin kohdalla mahdollista. Jaa-a. Esimerkiksi Ypäjälle olisi tosi kiva mennä käymään pelkän Mellan kanssa, mutta saa nyt nähdä.





Mun piti kirjoittaa tähän tiivistetysti Minnin tilanteesta, mutta tekstistä tuli siitä huolimatta ihan liian pitkä, joten siirsin sen toiseen postaukseen. Toistaiseksi Minnillä menee jo paremmin, mutta en edelleenkään tiedä täysin, mikä sen etutassun oikea diagnoosi on. Niin ristiriitaista tietoa joka puolelta...





Kunnostettiin taas vähän aikaa sitten kesäkanila jo melkein valmiiksi. Mella ja Jummi ovat olleet siellä nyt päivisin muutamana päivänä, mutta ihan vielä ne ei tarkene siellä öisin. Ajattelin kuvata vielä esittelyn niiden tiloista, missä ne on asunut talven ajan, ja sitten myöhemmin kesällä voisin esitellä mökin. Oon tainnut esitellä kanien asumuksia viimeksi kesällä 2015 (?) joten on jo aikakin!




Hessu ja Minni ovat nyt tosiaan asuneet erikseen sen koko ajan, kun Minnillä on ollut jalka kipeä ja sitä kautta paljon häkkilepoa. Hessusta on tullut entistäkin hassumpi, kun se on saanut ottaa Elsan huoneen haltuun. Se on ottanut vakipaikakseen tason, joka on pöydän alla ja sieltä se tarkkailee tapahtumia aina niin vihaisen näköisesti. Ruuasta se ilahtuu aina ihan hirveästi ja temppuilu onkin pojan lempipuuhaa. Ollaan nyt harjoiteltu yhtä uudempaa temppua, jossa Hessu heittää piikkipallon sellaiseen ruokakuppitelineeseen. Se on tajunnut idean täysin ja viskoo palloa aina keskittyneesti telineeseen herkkujen toivossa!

Musta jotenkin tuntuu, että Minni ja Hessu eivät edes ikävöi toisiaan, sillä aina kun annetaan niiden olla lähekkäin, edes viiksikarva ei värähdä ja ne haluavat jo jatkaa omia juttujaan. Voih, tähänkö se viiden vuoden suhde on mennyt. :'D



Olen väsäillyt tässä Mellasta pientä videota ja ehkä mä saan sen pian julkaistuakin, toivottavasti. Tämä uusi kone ei ole mikään maailman paras editointilaite, joten siinä on mennyt vähän tavallista kauemmin.


Tämä oli taas tällainen pieni (tai ei niin pienikään) tilannepäivitys meidän jengiltä. En tiedä jaksoiko kukaan lukea, mutta ainakin tätä oli ihan kiva kirjoitella pitkästä aikaa. Ihanaa kesää just sulle, joka tätä nyt lukee! :)

Synttäripoika

Meidän poppoon pienellä itsepäisellä kuopuksella on tänään 2v-synttärit. Onnea siis suloiselle Jummi-Pummille! <3

Tässä muutama kuva reilun viikon takaa. Jummista on tullut eniten varmaan mun siskon Siljan silmätikku, joten Silja on myös mukana kuvissa. On tuo kyllä sellainen pieni energiapakkaus suurella sydämmellä, että siihen on vaikea olla tykästymättä!

Pääsiäiskuvia ja kevätmenoa

Heippa pitkästä aikaa ja hyvää pääsiäistä! Paljon on taas aikaa kulunut ja asioita tapahtunut viime postauksesta. Kiirettä on pitänyt varsinkin viime kuussa, jonka lopussa mulla oli rankka koeviikko sekä monta ajotuntia ja inssi päällekkäin. Lopulta tulin vielä kipeäksi kesken viikon, ja kaikki menot jouduin siirtämään eteenpäin. Nyt on kuitenkin kokeet hetkeksi ohi ja ajokortti kädessä, joten onneksi kiire helpottaa!

Tänään kävin ottamassa pupuista pääsiäiskuvia ulkona ja tässä postauksessa olisi hiukan niitä. Tosin tänään iski hirveä lumisade, joten hyvä kun niistä erottaa, onko ne pääsiäis- vai joulukuvia.

Kuviin päässeille Mellalle ja Jummille kuuluu oikein hyvää! Meillä on nyt remppa kesken melkein koko talossa, joten kanit eivät ole saaneet olla niin paljoa talossa vapaana, mutta ne viihtyy ihan hyvin mun huoneessa vapaana. Ainoastaan Mellasta saattaa huomata vähän, ettei se ole juossut niin paljoa, sillä se käy välillä hieman ylikierroksilla. Joka ilta se sekoaa, mutta onneksi se saa purkaa sitä lempipuuhaansa, sängyn kaivamiseen ja silittämiseen!

Helmikuussa Mella täytti 3 vuotta, samana päivänä, kun mulla oli vanhojentanssit. Kolmessa vuodessa Mellasta on tullut mulle ihan älyttömän tärkeä otus. En olisi ikinä voinut toivoa täydellisempää kania. <3

"Ai kiva mamma kun kyykistyit, että mä voisin hypätä sun selkään ja alas!"

Viikko sitten hypittiin pitkästä aikaa esteitä kunnolla ulkona Mellan kanssa. Voi että, kun neiti oli innoissaan! Kun Mellalla on paljon energiaa, siitä oikeasti näkee, kuinka se rakastaa hyppiä. Se tiesi heti, mitä tehdään ja juoksi suoran joka kerta kovaa päästä päähän. 

Jummille kuuluu myös hyvää. Poika on joka päivä niin iloinen ja menevä pallero. Jummi on toistaiseksi pysynyt myös tosi hyvässä massassa, parhaassa meidän kaneista. Jum, Pömi tai Jumppa, miten sen nyt haluaa ilmaista, on muutamana aamuna pompannut mun sänkyyn kerjäämään silittelyä. Se näyttää vaan niin suloiselta, mutta jos silittelyä ei heti tule, löytää kyllä nopeasti Pömin hampaat kädestään!

Jummi on kyllä oppinut myös nuolemaan muita, kuten Mellaa ja mua. Ennen Mel joutui aina vaan pesemään Jummin läpikotaisin, eikä saanut mitään vastakaikua, mutta nyt Jum on koko ajan pusuttelemassa Mellaa. Viime aikoina tämä pariskunta on myös maannut tosi paljon vierekkäin ja tänään Mella taisi ihan oikeasti nukahtaa puoliksi Jummin päälle. :3

"Mami kuulitsäkin ton hirviön (pikkulinnun)?!!"

 

"Piiloudu nyt säkin!"

 Minnille taas ei kuulu niin hyvää kuin muille, nimittäin sillä on ollut vähän tassuvaivoja. Oikeastaan mua suoraan sanottuna pelottaa sen tilanne tällä hetkellä. Ensi viikolla mennään varmaan uudestaan eläinlääkärille, ja katsotaan miten käy. Ajattelin kertoa tästä kuitenkin enemmän eri postauksessa.

Hessulle taas kuuluu oikein hyvää. Hessu on nyt saanut erinäisistä syistä asua koko ajan vapaana Elsan huoneessa ja se nauttii siitä kyllä tosi paljon. Äsken kun istuskelin siellä matolla poitsun kanssa, se alkoi tosin yhtäkkiä häätää mua pois huitomalla ja näykkimällä. On näköjään ottanut sen huoneen omaksi valtatakunnakseen!

Mun tekisi hirveästi mieli tehdä joku "musiikkivideo" kaneista, mutta ongelmana on se, että kaikki materiaali ja kivat videopätkät on mun vanhalla koneella, jonka päivät on jo saatu päätökseen. Myöskään mitään häkkienesittelyä tai videopostausta en voi nyt oikein kuvata, kun koko talo on yksi kaaos rempan takia. 

Mutta tässä oli nyt pikku paketti meidän kuulumisista. Ihanaa pääsiäistä vielä kaikille ja kiva, että olette jaksaneet pysyä seuraajina, vaikken nyt ole ahkerasti postaillutkaan! :)

 

Kanien päivä -video

Noniin, nyt sain tämän joulukuussa kuvatun kanien päivän editoitua valmiiksi. Aika pitkähän siitä tuli, vaikka karsin pois tosi paljon materiaalia, mutta toivottavasti tykkäätte!

Mummot lumessa

Huhhuh, mikä tammikuu. Mulla on ollut lukiossa rankin jakso koskaan, pitkät päivät, vanhojentanssitreenit ja autokoulun teoriatunteja vielä iltaisin. Jakso päättyi vielä rankkaan koeviikkoon, mutta nyt se on onneksi ohi, vihdoin! Päätinkin heti alkaa kirjoittaa tätä postausta, kun ehdin pitkästä aikaa tehdä jotain muutakin kun istua nenä kirjassa.






 Niin valitettavaa kuin se onkin, kanien kanssa en ole siis toihuillut nyt hirveästi mitään ylimääräistä. Kanit tietenkin hoidetaan päivittäin, juoksevat lähes koko ajan vapaana ja näin, mutta tosi vähän olen ehtinyt esimerkiksi temppuilla tai vaan hengailla niiden kanssa, puhumattakaan blogin päivittelystä. Onneksi en ole kuitenkaan meidän talossa ainoa, joka kaneja hoitaa. Nyt kuitenkin on vihdoinkin aikaa taas panostaa kanien kanssa touhuiluun.

Tässä postauksessa on muutamia otoksia pitkästä aikaa lupista! Tämä parivaljakko osaa kyllä olla niin rauhallinen, mutta myös niin villi. Itse asiassa viime aikoina Minni ja Hessu on ollut melko kilttejä, papanat on mennyt vapaana ollessa oikeaan paikkaan ja kaveria ei olla jahdattu liikaa. Minnillä oli nimittäin vähän aikaa sitten joku ihme pomotuskausi, että sen piti koko ajan alistaa Hessua päähän, mutta ehkä se on nyt vähän helpottanut, ehkä...?

Minnin ja Hessun kanssa ei ole tullut niin paljoa touhuiltua, kun noiden toisten kakaroiden, koska nehän on nykyään oikeastaan mun siskon kaneja. Tai no Elsa tekee niille kaiken tarpeellisen, mä sitten kaiken kivan, esim. temppuilen, vien ulos ja pidän vapaana... :'D

Olen taas viime aikoina tajunnut, kuinka ihana Hessu oikeesti on. Tai siis onhan se aina ollut, mutta jotenkin joskus tulee sellaisia kausia, että tajuaa sen taas kunnolla. Siis se on vaan niin sympaattinen ja jotenkin säälittävä, en mä tiedä. Sen ajatusmaailma on melkeinpä koominen, sillä se ei oikeasti ajattele varmaan mitään muuta kun ruokaa. Hessun mielentila muuttuu sekunnin sadassosassa, kun se kuulee makoillessaan, että joku on jääkaapilla.

 Myös silloin kun joku vaan kutsuu sitä nimeltä, se usein ryntää etsimään ääntä. Joskus ollaankin mietitty, että onkohan sillä ihan kaikki aistit tallella, kun se juoksee täysin päinvastaiseen suuntaan ja törmää vähintään yhteen huonekaluun ennen kuin löytää perille...

 Minni täyttääkin huomenna jo huimat 6 vuotta! Ihan hullua, vuodet vaan vierii niin nopeasti. Tuntuu jotenkin hassulta, että Minni oli meillä jo silloin, kun olin vasta 12-vuotias... Paljon on ehtinyt Minnin ja muiden kanien avulla oppia ja ainakin toivottavasti kaninhoito on hiiukan eri tasoa nykyään.

Vaikka Minni on meidän vanhin kani, sillä on silti kaikista temperamenttisin ja menevin luonne. On se kyllä sellainen teräsmummo! En tee nyt mitään synttäripostausta erikseen, joten onnea meidän pikku veteraanille! :3

Se kanien päivän julkaisu on nyt taaas vaan venynyt ja venynyt. Olen kyllä muokkaillut sitä, mutta osaan olla oikeasti vaan niin saamaton, jos joku asia jää kesken. Olisi kiva taas saada jonkunlainen buusti tähän blogin pitämiseen, mutta toisaalta miksi pitäisi. Tämähän on mun mukava harrastus, ja en halua ottaa siitä stressiä. Mietin välillä, lukeeko näitä tekstejä enää edes kukaan. Toisaalta se ei haittaa, sillä omaksi ilokseni tänne kuitenkin pääosin kirjoittelen.