Voi apua, mikä tauko täällä on taas ollut! En kuitenkaan aio nyt selitellä sen enempää, mitäpä se hyödyttäisi. Nyt on taas kiva kirjoittaa, kun en ole pariin viikkoon tätä päivitellyt! Sain myös ratkaisun videotyökaluomgelmaan, kun latasin täysin uuden, joten nyt tulee pieni videokin.
Aloitettiin jo jokin aika sitten Jummin kanssa esteiden hyppiminen ihan alusta, vähän kaniystävällisemmällä tavalla. Olette varmaan saattaneet kuulla tästä, mutta inspiroiduin siis Juulian postaussarjasta positiivisempaan hyppykoulutukseen ja ajattelin, että miksipä sitä ei voitaisi kokeilla, ihan jo mielenkiinnosta! Kohteeksi valitsin Jummin, koska Mella on jo esteilyssään sen verran pitkällä ja Minni ja Hessu eivät esteitä juuri enää hypi. Jummi oli siis oikein hyvä, vielä kun sen meno esteillä on ollut välillä vähän nihkeää viime aikoina.
Laitan tähän kuvitukseksi muutaman julkaisemattoman kuvan.
Jummin kanssa aloitettiin ihan vaan yhdestä esteestä ja yritettiin ehdollistaa naksutus. Jum hoksasi sen tosi nopeasti ja nyt se tajuaa jo, että esteen ylitettyä saa herkun. Kun yksi este alkoi sujua, lisättiin mukaan toinen ja välillä ollaan menty myös kolmella. Nämäkin sujuu hienosti, mutta eteneminen on vielä pieni ongelma. Jummi nimittäin pysähtyy usein jokaisen esteen jälkeen ja odottaa multa tietysti herkkua. Niin kuin videosta huomaa, se jatkaa kuitenkin pian eteenpäin tajutessaan, ettei rata vielä loppunut. Mutta ehkä tämä tapa lähtee treenillä pois!
Ollaan nyt siis harjoiteltu jo aika monta kertaa, yleensä treenaillaan noin kerran viikossa. Voin oikeasti sanoa, että poika on tänä aikana innostunut esteistä tosi paljon ja on aina aivan intoa piukassa, kun näkee, että kasaan esteitä. Jes, tämä olikin tärkein tavoite, sillä tärkeintähän on, että kani nauttii touhusta! Tähän on tosin osaa silläkin, että palkaksi syötän yleensä sen koko iltaruuan, Selectiven isot pelletit kun ovat tähän juuri sopivia. ;)
Tässä pieni pätkä kaksista ihan sattumanvaraisista treeneistä. Täytyy sanoa, että noi ei ole mitkään parhaat, sillä Jummi oli varsinkin jälkimmäisissä hiukan väsyneellä päällä, mutta muista kerroista ei nyt ole videota.
Lumi on tullut vihdoin kunnolla meillekin! Olen myös tällä kertaa odottanut lunta, koska se tarkoittaa sitä, että Jummikin pääsee Mellan kanssa ulkoaitaukseen temmeltämään. Jummi kun ei voi oikein syödä ruohoa, niin ulkoilu on sen kanssa muuten niin vaikeaa nurmikon ollessa näkyvillä.
Tänään jänöt pääsivät siispä aitaukseen juoksemaan ja voi sitä iloa! Molemmat juoksentelivat ympäri aitausta ja varsinkin Mella innostui heittämään iloloikkaa. Lumen kaivaminen oli myös hauskaa kanien mielestä. Pian kuitenkin se meni siihen, että Mella kaivoi ruohoa esiin ja Jummi juoksi perässä syömään. Jouduin siispä viemään Jummin aika pian sisälle ja Mella sai jäädä rallittelemaan itsekseen.
Aitaus tunnin juoksentelun jälkeen.
Jummista oli vaikea saada hyviä kuvia, koska se ei erotu juuri yhtään lumesta. Jos pojalla olisi vielä valkoiset korvat, en olisi varmaan vieläkään löytänyt sitä tuolta. No onneksi Mellasta näkyy sentään suurin osa lukuunottamatta valkoisia sukkia.
Tajusin myös vasta nyt, mistä johtuu bloggerin kuvien laadun pilaaminen. Eli tallensin ekaa kertaa kuvat lopulliseen kokoonsa jo muokkausohjelmassa ja klikkasin täällä "alkuperäinen koko", jolloin bloggerin ei tarvitse pakata kuvia ja pilata laatua. Josko nyt laatu säilyisi paremmin kuin ennen, ainakin internetversiossa!
Epätarkka kuva, mutta Jummi oli niin söpö kirmaillessaan.
"Kato mami kuin iso mä jo oon!!"
"Sä et kattonu!!"
XD
Koska rallittelavaan Mellaan on lähes mahdoton tarkentaan, niin tässä jälleen kooste niistä huonommista otoksista.
Kanien kuulumisista voisin mainita myös vähän. Jummille ja Mellalle kuuluu oikein hyvää, ovat energisiä touhuilijoita. Estekisat jäi syksyltä meidän osalta tähän eli kolmet kisat ehdittiin vain käydä. En uskalla mennä varsinkaan sisäkisoihin ilman rokotuksia. Minni ja Hessu voivat myös perushyvin. Pariskunta on oikein rauhallinen, paitsi silloin kun on ruoka-aika... :)
Tekisi mieli kuvata jotain videota pitkästä aikaa, mutta elokuvatyökalun kanssa on vaihteeksi ongelmia, sillä videon esikatseluruutu meni päivittäessä täysin mustaksi... Ehkä mä voin kuitenkin jollain toisella koneella väsäillä jossain kohtaa videota.
Tänään kerron pieniä ja suurempiakin asioita kaneissa, joiden takia ne on vaan parhaita. Ajattelin tehdä myös joskus toisen osan, jossa kerron ne vähän tyhmemmät asiat. Mutta eiköhän mennä suoraan asiaan!
Kanit ovat aina iloisina vastassa.
Koskaan ei ole tylsää, koska aina voi mennä touhuilemaan jotain kaneihin liittyvää.
Kun saa luottamuksen herkkään saaliseläimeen.
Ne piristävät huonoinakin päivinä.
Kun huomaa, että kani on kehittynyt jossain, mitä on harjoiteltu kauan.
Kun näkee, että kani on onnellinen.
Niiden järjenjuoksulle saa aina nauraa.
Kun saa tyhmänä pidetyn eläimen tekemään temppuja. x)
Kun huomaa, kuinka helposti kanin saa iloiseksi hetkessä. :3
Kerron nyt samassa postauksesta molemmista kisoista, joissa ollaan oltu lähiaikoina. Ei olla päästy nyt hirveästi kisailemaan, enkä usko, että tullaan enää monissa käymäänkään tämän syksyn aikana. Onneksi kuitenkin päästiin edes näihin!
Pälkäne 24.9.
Kolmisen viikkoa sitten lähdettiin pelkän Jummin kanssa melko lähellä oleviin kisoihin Pälkäneelle. Päivä oli kylmä, mutta muuten ihan kivat. Jummin olin ilmoittanut molempiin helppoihin pomppimaan. Videoita ei tällä kertaa ole, sillä mun kamera vaihteeksi sekoili, eikä suostunut ottamaan yhtäjaksoista videota. Kuvia on onneksi!
Helppo suora
Suoralla Jummi teki upeita ilmavia loikkia, mutta eteneminen oli huonoa. Jos nyt oikein muistan, molemmilta kierroksilta tuli vain yksi virhe! Ainakin toiselta, sillä klassaus saatiin. Niitä Jum nyt ei kumminkaan ainakaan vielä tarvitse.
Poinks!
Helppo mutka
Mutkaa Jummi ei ollutkaan mennyt ennen kisoissa, joten siihen ei ollut mitään odotuksia. Jum oli taas melko hidas, mutta selvisi maaliin 4 virheellä. Arvostelu muutettiin C:ksi, ja alle kolmella virheellä menijät pääsivät seuraavalle kierrokselle, joten Jummi ei juuri ja juuri päässyt. Hieno poika kuitenkin!
Tajusin päivän aikana, että Jummi on tosi kiva hypyttää, jotenkin niin hauska ja erilainen kuin Mella! Kotona ei hypitä nykyään pojan kanssa oikein kunnolla, sillä ollaan alettu harjoitella sen kanssa esteitä vähän uudella tavalla. Siitä voisin laittaa joskus myöhemmin videota, sitten kun ollaan edistytty vähän enemmän.
SM-16 Salo 15.10.
Toissapäivänä oltiin SM-kisoissa vuorostaan pelkän Mellan kanssa. Nämäkin kisat oli ihan mukavat, eikä kylmäkään tullut, koska osasin varustautua paremmin. Mella kisasi pituudessa ja ensimmäistä kertaa SM-eliitissä.
Pupujen kokoontuminen :3
Eliitti suora
Mella oli ohutturkkisena sisäkanina koko päivän aikas jäässä, ja olisi halunnut välillä kököttää vain pienenä myttynä keskellä kisakenttää. Radoilla Mellalla ei ollut siis tarpeeksi sellaista tietynlaista tahdonvoimaa ja ponnua kuin yleensä. Molemmat kierrokset mentiin kuitenkin neljällä virheellä, mikä oli mun mielestä ihan kelposuoritus, vielä kun SM-kisoissa rata on molemmilla kierroksilla täysin erilainen. Nyt kun katsoo, jälkimmäinen kierros oli oikeastaan tosi hyvä, sillä virheet olivat melko pieniä ja tyttö hyppi nätisti. Sijoille ei päästy, mutta Mella sai lahjoituspalkintona "ihanaa voikukkaniittyheinää", sen suurempia selityksiä ei sille saatu. :'D Kyllä muuten maistuu kaneille!
Pituushyppy
Korkeus ja pituus ei ole oikein Mellan lajeja, joten pituuteen ei ollut taaskaan suuria odotuksia. Mella pääsi 140cm, mikä oli oikein hyvin siihen nähden, että neidillä oli tosi kylmä. Yritinkin aina hyppyjen välissä lämmittää Mellaa sylissä.
Nämä kahdet kisat ei siis mennyt mitenkään huonoiten muttei parhaitenkaan, kokonaisuudessaan ihan hyvin. Mutta eihän siellä kisoissa sijoitusten takia juosta!
Syysloma on ollut jo tähän mennessä tosi vauhdikas ja huomenna lähdetään taas reissun päälle, kolmeksi päiväksi Tallinnaan. Pupuja ei onneksi unohdeta, niille saatiin hoitaja käymään täällä joka päivä. :)
Vaikka kesä onkin mun lempivuodenaika, niin on tämä syksykin kiva, ainakin tosi nätti! Pystytettiin yhtenä päivänä ulos jättimäinen komppariaitaus kaikista meidän komppareista, jotta kanitkin saisivat iloita syksystä. Aitaukseen käytettiin yhteensä 30 kompparipalaa ja siitä tulikin mukavan kokoinen rallitteluun. Minni, Hessu ja Mella ovat saaneet olla siellä nyt kaksi kertaa ja ovat kyllä keskittyneet pääasiassa syömiseen. Mella kuitenkin saa tuolla myös välillä kunnon iloloikkapyrähdyksiä.
Tässä tulee nyt kuvia ekalta kerralta kun oltiin tuolla kanien kanssa. Kerro toki kommenteissa, mikä on lempikuvasi! :)
Minni
1.
2.
3.
4.
5.
6.
Hessu
7.
8.
Hessu joutui hali-pusu -jäähylle kun yritti vähän pomottaa Minniä.
9.
10.
11.
"Ai miten niin näytän aina vihaselta?"
12.
Mella
13.
14.
15.
Aina syömässä. x)
16.
17.
18.
Yksikään rallittelukuva ei tietenkään onnistunut, mutta tässä pieni kooste siedettävimmistä otoksista. :'D
