keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kuvia ja kommelluksia

Nyt tavallisen arjen alettua postailu innostaa paljon enemmän kuin lomalla, joten vihdoin olen saanut jonkinlaisen rytmin tähän! Toivottavasti saan nyt vaan pidettyä siitä kiinni.

Noin viikko sitten kuvailin kaikki puput taas iskän kameralla, joten nyt laitan sen kerran otoksia. Samalla kerron taas tuttuun tapaan meidän menosta.



Hessu on vaan niin elementissään ulkona! Se rakastaa syödä ja kirmata ja sitten taas... syödä!

 


 Hessulle kuuluu oikein hyvää lukuunottamatta yhtä päivää, kun sillä taisi olla pieni suolitukos karvanlähdön takia. Se meni kuitenkin onneksi nopeasti ohi!





 Jummista kerroinkin jo viime postauksessa reilusti, joten nyt siitä ei ole paljoa mitään uutta. Poitsua on vähän vaikea kuvata nurmikolla, kun se ei saisi syödä ruohoa, joten kuvat on otettu muualla.



Jummi muistuttaa jotenkin hirveästi Hessua luonteeltaan, vaikka onhan se vähän rohkeampi ja uteliaampi menijä. Se on kuitenkin Hessun tavoin tosi kova syömään ja kaiken lisäksi se on alkanut kerryttää lempinimivarastoaan niin kuin Hessukin... Jum, Jummeli, Jymppä, Pömppä, Pöm, Jumps... Harvoin meidän perheessä sitä edes kutsutaan Jummiksi eikä vanhemmatkaan välillä edes muista sen nimeä... :D Onkohan syömisen lisäksi tämä nimien kasaantuminen joku kastroitujen urosten kirous?

Tasajalkapomput on Jummin erikoisalaa.




Mellalle kuuluu sitä tavallista Mellaa. Mökissä kanit ei pääse juoksemaan jatkuvasti ihan niin paljoa kuin sisällä asuessaan, joten aina iltaisin juoksemaan päästessään sillä on hurjasti energiaa ja vauhtia.




Vähän aikaa sitten Mellalle iski ensimmäinen valeraskaus ikinä. Se kuskasi kanilan nurkassa olevaan pesäänsä heinää, omia karvojaan, isoja fleecejä ja jopa yhden hihnan. Valeraskailun ekana päivänä koitin viedä sen tavallisesti ulkoaitaukseen vähän viilentymään ja unohtamaan turhat rakennustyöt, mutta ei. Neiti keräsi ulkoaitauksesta heinät suuhunsa, otti vähän vauhtia, loikkasi kepeästi 90cm aidan yli ja juoksi viemään heinät mökkiin. Olihan sille näylle nyt vähän pakko nauraa, mutta onneksi Mella taisi jo tajuta, ettei minijänöjä ole tulossa! Ja ei hätää, aitaukseen on jo viritetty katto... :D





Muuten Mellalle kuuluu hyvää. Se vaan osaa innostua kaikesta ja on niin ihana pirtistys joka päivään!




Syyskuussa jatkuu sekä kanien että ratsastuskoulun kisat, jes! Tällä hetkellä tekee niiin paljon mieli kisamaan. Ensimmäiset kanien kisat on melko varmasti 3.9. Ypäjällä, johon tulee Mella eliitti suoraan ja pituuteen sekä Jummi helppoon suoraan. Saas nähdä, miten puput menee pitkän tauon jälkeen!


"Kuulitsä ton äänen mami?!"

Mel alkoi heti poseerata itse, kun laskin sen pöydälle. :'D



Mellis väsähti ulkoilun jälkeen. :')



 Minniä ei tällä kertaa kuvattu valjaissa, mutta otin silti siitä nopeasti jotain kuvia pöydällä.


 Minnille ei kuulu mitään sen kummallisempaa. Se viihtyy myös hyvin ulkona, tosin välillä nuo pystykorvaiset yksilöt nähdessään se menee ihan sekasin. Pitäähän sitä nyt omaa reviiriään puolustaa, kun on vanhin ja viisain.

 

Yhden kommelluksen voisin tähän vielä kertoa, vaikka tästä onkin jo vähän enemmän aikaa. Juttu alkoi siitä, kun olin kesälomalla pari päivää yksin kotona ja sain soiton äidiltä, että naapurit olivat bonganneet kaksi kania juoksemasta lähitieltä. Lähdin samantien juoksemaan naapuriin ja ensimmäisenä naapuri kertoikin, että heillä oli kaksi karkuria ja kysyi onko ne meidän. No, Hessuhan se siinä terassilla pompotti ja Minni makasi keittiönpöydän alla!


Hui kauhee mä säikähdin, mutta onneksi puput oli saatu kiinni! Minni oli kuulemma napattu viereiseltä kadulta ja Hessu talon toisella puolella olevasta naapurista. Tepastelin sitten lupat kainaloissa kotiin ja menin heti katsomaan, miten ne olivat päässeet karkaamaan. Ulkoaitauksen yksi monella klipsulla kiinnitetty "ovikohta" oli saatu jotenkin ihmeellisesti auki. Kiinnitinkin senkin sitten heti nippusiteillä. Tässä kohtaa koko tilanne nauratti, mutta oikeasti oli tosi pienestä kiinni, ettei oltaisi nähty luppia enää koskaan. Mä en edes tiedä, miten voi olla mahdollista, että ne oltiin saatu kiinni, mutta iso kiitos siitä kuuluu naapureille!


Mutta tällästä meillä, ei noi kanit ainakaan tylsiä eläimiä ole, heh. :'D Palaillaan taas toivottavasti pian!

2 kommenttia:

  1. Ihana postaus ja ihania kuvia. Sinun kaneillasi on varmasti ihana elämä♡. Jos tahdot käydä kurkkaamassa mun blogin nin osoite on tässä: Sinin eläinystävät.blogsbot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitti! :') Juu voin käydä kurkkaamassa!

      Poista