Korvia joka puolella

Ohhoh, en edes tiedä mikä toi tauko oli... Joka tapauksessa koeviikko loppui vihdoin ja voin sanoa, että tämä oli loppujen lopuksi rankin koskaan. Nyt on kuitenkin niin vapautunut olo, kun ehdin tehdä kivojakin juttuja, esim. tulla tekemään tämän postauksen! :)

Viikko sitten kuvailin siskoni kanssa kaneista tällaisia enemmän poseerauskuvamaisia otoksia. Sisällä olleen pimeyden takia kuvista tuli aika pimeitä ja rakeisia, mutta muuten mielestäni ihan kivoja. Niin kuin kuvista saattaa myös huomata, puput sai mussuttaa koko session ajan ruokaa, lupat lehtikaalia ja vähän tomaattia, Mella ja Jummi iltaruokaansa. Näin saatiin kuvauksista pupuillekin vähän mieleisemmät! Kerron taas samalla pikaiset kuulumiset kaikilta otuksilta.

Minni
Minni on vaan aina niin kiva kuvattava, kököttää niin nätisti paikoillaan!

Minnille kuuluu perus hyvää. Kesällä mummeli menetti paljon massaa pullukasta ulkonäöstään huolimatta. Nyt ollaan kuitenkin saatu massa takaisin uuden ruoan avulla ja Minni on taas hyvässä kunnossa. Muuten neiti on kyllä vielä oikeinkin suloinen ja vireä viipottaja. Elsan huonetta se jaksaa puolustaa sinne vapaaksi päästessään ja puri vaihteeksi Elsaa tämän takia. Lupat ei nyt saakaan olla siellä vapaana, vaan koko muussa talossa.

Hessu
Tätä poikaa on tunnetusti mahdoton kuvata mustan värinsä takia, vieläpä sisällä. Heka kuitenkin näytti viihtyvän kuvaustilanteessa, olihan siellä ruokaa.

Huomasin vähän aikaa sitten, että Hessusta alkaa oikeasti tulla jo pappa. Se on nykyään paljon rauhallisempi kuin ennen ja sen silmätkin on alkaneet näyttää sellaisilta vanhan kanin silmiltä. Noh, onneksi poika on vasta reilu 5v ja on aivan ihana edelleen! Hessu tulee nykyään muuten aina nimellä kutsumalla, vaikka häkkiin pyytäisi! :')

Mella ja Jummi
Tämä kaksikko on nyt samassa, koska niistä otettiin vain kaksin kuvia.

Mella ja Jummi ovat kyllä nykyään aivan ihana parivaljakko! Molemmat hakeutuvat aina toistensa viereen makoilemaan ja pesevät toistensa otsat. Kamun kanssa ne ovat myös rohkeampia monissa tilanteissa. Olen niin iloinen, että noista saatiin kamut, sillä ne nauttii selkeästi toistensa seurasta. ♥

♥

"Mella mä yritän poseerata ja sä vaan pyllistelet siellä."

Lauantaina oltiin Jummin kanssa Pälkäneellä kisailemassa, mutta siitä kerron jossain toisessa postauksessa lisää. Nyt ei olla päästy oikein mihinkään estekisoihin ja myös Hyvinkään SM-kisat jää välistä. Mella hyppi esteitä viimeksi Ypäjällä, noin kuukausi sitten, mutta ajattelin nyt viikonloppuna hypytellä pitkästä aikaa kotona. Onneksi päästään ainakin Saloon Meltsin kanssa, siellä onkin Mellan eka SM-eliitti!

 Mutta tällaista siispä meillä. Olisi taas kiva kuulla kommenttia kuvista! :)

 

Kysymyspostauksen vastaukset osa 2!

Nyt olisi siis vuorossa vastausten toinen osa, jonka teinkin videolla, niin kuin sanoin aiemmin! En ole tosiaan ennen tehnyt tällaisia videoita ja tämä onkin nyt näkyvillä vaan täällä blogissa. Olisin voinut kuvata videon mm. vähän lähempää, mutta ehkä tämä nyt menee näin. Toivottavasti kuitenkin tykkäätte ja saatte vastauksia kysymyksiinne! :)



Niin kuin videosta voi huomata, kanit muuttivat kanilasta sisälle. Täytyy sanoa, että oli kyllä ikävä noita jaloissapörrääjiä! Vaikka niitä pystyikin käydä katsomassa kanilassa milloin halusi, on kuitenkin ihan eri asia, että ne touhottaa koko ajan tossa vieressä. <3

Ypäjä 3.9.2016

Neljän kuukauden kisatauko on nyt ohi ja eilen lähdimme kanien kanssa kohti Ypäjän estekisoja! Kisat pidettiin Suomenratsujen Kuninkaallisten yhteydessä. Mukaan tuli Mella eliitti suoraan ja pituuteen sekä Jummi helppoon suoraan. 

Meidän kaneista ei ole ainakaan vielä kuvia, joten hepat saa nyt kuvittaa tätä postausta.

Sää ei meitä suosinut, sillä päivä oli suurimmaksi osaksi tosi sateinen ja viileä. Varsinkin heppapuolen tapahtumista olisi saanut paljon enemmän irti, jos ei olisi tarvinnut värjötellä kanien luona olevassa katoksessa. Oli kuitenkin kiva päästä pitkästä aikaa kisaamaan pupujen kanssa ja ehtihän niitä suomenhevosiakin hetken katsella sateen ja kanikisojen loputtua. 

Mella 
Tämä neiti oli ihan liekeissä. Ennen ratojaan se olisi vaan halunnut juosta täysillä joka suuntaan, niin kuin pienenä jänönä kaikissa ekoissa kisoissaan. Ainakin tauko toi lisää innokkuutta niin kuin arvelinkin!

Päivä alkoi eliitti suoralla. Mella puhkui intoa ja juoksi heti ekan kierroksen reippaasti tiputtaen vain 2 estettä! Seuraava kierros oli Mellan paras eliitti ainakin tähän mennessä. Mel juoksi taas radan alle 20 sekunnissa ja tällä kertaa vain yhdellä hassulla virheellä! Tyttö voitti siispä luokkansa ja sai näin ensimmäisen sertinsä! Hieno jänö.♥



Pituuteen ei ollut mitään odotuksia, sillä sitä ollaan menty viimeksi huhtikuussa Salon kisoissa, jossa Mella taisikin olla luokkansa viimeinen. Aloitimme metristä ja etenimme 160 cm asti eli napattiin klassauspiste! 170 cm kohdalla Mellasta huomasi jo väsymyksen, eikä se pituus enää mennyt. 160 cm tulos riitti kuitenkin tänään luokan toiseen sijaan! :)

Mellan palkintosaalis!

Jummi
Jummi oli elämänsä toisissa kisoissa! Ekoissa kisoissaan Maskussa Jum ei saanut tulosta, koska oli liian hidas. Nyt tavoitteena oli siispä se, että saisimme edes jonkunlaisen tuloksen.

Helpon suoran eka kierros mentiin melko hitaasti, mutta maaliin päästiin kuitenkin 3 virheellä! Toisella kierroksella alkoi sataa kunnolla. Tämä kierros meni kuitenkin hurjan hienosti Jummille, vain yhdellä virheellä ja vieläpä melko reippaasti! Pisimmätkin esteet ylittyi nätisti. Jummi sai siis myös klassaspisteen, hieno poitsu! :')

Kuvannut Helmi N.!

Karoliina, joka tietää paljon mc-kaneista, tunnusteli myös kisoissa Jummin mahaa. Se oli kuulemma tosi hyvässä kunnossa, normaali kanin maha! Massakin on hyvä, joten tällä hetkellä asiat on Jummilla oikein hyvin.

Puput meni siis hienosti eilen, en voisi olla tyytyväisempi! :) Ensi kisoista ei ole vielä mitään tietoa, mutta luultavasti pariin viikkoon ei mennä mihinkään. Olen myös miettynyt kanien rokottamista, mutta katsotaan nyt. 

Vieraileva propellikorva

Tämmöinen otus nimeltään Wilma on ollut meillä nyt 9 päivää hoidossa ja tänään olisi aika lähteä kotiin. Wilma on esiintynyt muutamia kertoja ennenkin blogissani ja on siis Minnin ja Hessun poikanen. Poikaseksi tätä kyllä ei voi enää kutsua, sillä ikää tulee tämän vuoden lopussa jo 5 vuotta!

Wilma on saanut vallata kokonaan meidän talon muiden kanien ollessa mökissä. Tyttö nauttii kyllä selkeästi, kun saa juoksennella koko ajan vapaana ja makoilla aina lempipaikallaan matonreunalla!

Tämä pupu on kyllä tosi kiva kaveri! Siinä on jonkun verran Minnin temperamenttia, mutta se on kuitenkin paljon sosiaalisempi ja kiltimpi. Wilma voisi istua rapsuteltavana koko päivän, toisin kuin vanhempansa, jotka ovat jo juosseet karkuun ennen kuin ehtii edes yrittää silittämistä. Välillä Wilma tosin yrittää mukamas hyökätä, kun menee liian läheltä ohi, mutta luulen sen olevan vain pientä epävarmuutta.

Wilman kanssa ei hypitä tietääkseni esteitä kotona, joten ajattelin taas kokeilla, mitä tyttö sanoo esteistä. Alkuun ei oikein muistunut idea mieleen ja jököteltiin pienen esteen edessä. Pian Wilma kuitenkin muisti idean ja kiisi radan oikein hienosti monta kertaa! Treenailtiin pari kertaa tämän hoitoreissun aikana ja Wilma hyppi jo nätisti helpon kokoisia esteitä. :')

Tänään Wimpula lähtee siis kotiin ja tuntuu varmasti aluksi hassulta, kun kukaan pallero ei pyörikään sisällä. Meidän kanit on vielä varmaan jonkun aikaa mökissä, sillä sää on toistaiseksi melko hyvä. Aika lähiaikoina ainakin Mella ja Jummi tulevat kuitenkin sisälle, ettei talvikarva ala kasvaa.

Huomenna mennäänkin pitkästä aikaa estekisoihin, huih! Mennään siis Mellan ja Jummin kanssa Ypäjälle, jossa on Suomenratsujen kuninkaalliset. Kiva nähdä kanien lisäksi siispä myös suokkien menoa!

DIY: Neloseste!

Juuri kun ehdin viime postauksessa kertoa postausinnostuksestani, koneeni ilmoittikin olevansa vähän eri mieltä. Olen nimittäin työstänyt tätä videoprojektia jo tovin ja kun sitten oli tallentamisen aika, Movie Maker ei suostunutkaan yhteistyöhön. Nyt kuitenkin tajusin tallentaa videon ensin kahdessa eri osassa ja vihdoin video on täällä.

Pitkästä aikaa on siis DIY-postauksen aika! Tällä kertaa näytän teille, kuinka tehdään femman tyylinen esteen, tosin itse tein sen nelosesteenä. Tämä ohje on enemmänkin niille, jotka eivät ole tehneet paljoa esteitä, sillä este on loppujen lopuksi varsin yksinkertainen. Toivottavasti kuitenkin joku saa uusia vinkkejä!

Niin kuin videolla sanonkin, videon alku on lähes vuoden takaa, lokakuulta 2015. Joka tapauksessa nyt sain vihdoin kuvattua viimeiset pätkät. Mutta kaikki muu oleellinen tuleekin videolla, joten ei kun katsomaan!

Kuvia ja kommelluksia

Nyt tavallisen arjen alettua postailu innostaa paljon enemmän kuin lomalla, joten vihdoin olen saanut jonkinlaisen rytmin tähän! Toivottavasti saan nyt vaan pidettyä siitä kiinni.

Noin viikko sitten kuvailin kaikki puput taas iskän kameralla, joten nyt laitan sen kerran otoksia. Samalla kerron taas tuttuun tapaan meidän menosta.

Hessu on vaan niin elementissään ulkona! Se rakastaa syödä ja kirmata ja sitten taas... syödä!

 

 Hessulle kuuluu oikein hyvää lukuunottamatta yhtä päivää, kun sillä taisi olla pieni suolitukos karvanlähdön takia. Se meni kuitenkin onneksi nopeasti ohi!

 Jummista kerroinkin jo viime postauksessa reilusti, joten nyt siitä ei ole paljoa mitään uutta. Poitsua on vähän vaikea kuvata nurmikolla, kun se ei saisi syödä ruohoa, joten kuvat on otettu muualla.

Jummi muistuttaa jotenkin hirveästi Hessua luonteeltaan, vaikka onhan se vähän rohkeampi ja uteliaampi menijä. Se on kuitenkin Hessun tavoin tosi kova syömään ja kaiken lisäksi se on alkanut kerryttää lempinimivarastoaan niin kuin Hessukin... Jum, Jummeli, Jymppä, Pömppä, Pöm, Jumps... Harvoin meidän perheessä sitä edes kutsutaan Jummiksi eikä vanhemmatkaan välillä edes muista sen nimeä... :D Onkohan syömisen lisäksi tämä nimien kasaantuminen joku kastroitujen urosten kirous?

Tasajalkapomput on Jummin erikoisalaa.

Mellalle kuuluu sitä tavallista Mellaa. Mökissä kanit ei pääse juoksemaan jatkuvasti ihan niin paljoa kuin sisällä asuessaan, joten aina iltaisin juoksemaan päästessään sillä on hurjasti energiaa ja vauhtia.

Vähän aikaa sitten Mellalle iski ensimmäinen valeraskaus ikinä. Se kuskasi kanilan nurkassa olevaan pesäänsä heinää, omia karvojaan, isoja fleecejä ja jopa yhden hihnan. Valeraskailun ekana päivänä koitin viedä sen tavallisesti ulkoaitaukseen vähän viilentymään ja unohtamaan turhat rakennustyöt, mutta ei. Neiti keräsi ulkoaitauksesta heinät suuhunsa, otti vähän vauhtia, loikkasi kepeästi 90cm aidan yli ja juoksi viemään heinät mökkiin. Olihan sille näylle nyt vähän pakko nauraa, mutta onneksi Mella taisi jo tajuta, ettei minijänöjä ole tulossa! Ja ei hätää, aitaukseen on jo viritetty katto... :D

Muuten Mellalle kuuluu hyvää. Se vaan osaa innostua kaikesta ja on niin ihana pirtistys joka päivään!

Syyskuussa jatkuu sekä kanien että ratsastuskoulun kisat, jes! Tällä hetkellä tekee niiin paljon mieli kisamaan. Ensimmäiset kanien kisat on melko varmasti 3.9. Ypäjällä, johon tulee Mella eliitti suoraan ja pituuteen sekä Jummi helppoon suoraan. Saas nähdä, miten puput menee pitkän tauon jälkeen!

"Kuulitsä ton äänen mami?!"

Mel alkoi heti poseerata itse, kun laskin sen pöydälle. :'D

Mellis väsähti ulkoilun jälkeen. :')

 Minniä ei tällä kertaa kuvattu valjaissa, mutta otin silti siitä nopeasti jotain kuvia pöydällä.

 Minnille ei kuulu mitään sen kummallisempaa. Se viihtyy myös hyvin ulkona, tosin välillä nuo pystykorvaiset yksilöt nähdessään se menee ihan sekasin. Pitäähän sitä nyt omaa reviiriään puolustaa, kun on vanhin ja viisain.

 

Yhden kommelluksen voisin tähän vielä kertoa, vaikka tästä onkin jo vähän enemmän aikaa. Juttu alkoi siitä, kun olin kesälomalla pari päivää yksin kotona ja sain soiton äidiltä, että naapurit olivat bonganneet kaksi kania juoksemasta lähitieltä. Lähdin samantien juoksemaan naapuriin ja ensimmäisenä naapuri kertoikin, että heillä oli kaksi karkuria ja kysyi onko ne meidän. No, Hessuhan se siinä terassilla pompotti ja Minni makasi keittiönpöydän alla!

Hui kauhee mä säikähdin, mutta onneksi puput oli saatu kiinni! Minni oli kuulemma napattu viereiseltä kadulta ja Hessu talon toisella puolella olevasta naapurista. Tepastelin sitten lupat kainaloissa kotiin ja menin heti katsomaan, miten ne olivat päässeet karkaamaan. Ulkoaitauksen yksi monella klipsulla kiinnitetty "ovikohta" oli saatu jotenkin ihmeellisesti auki. Kiinnitinkin senkin sitten heti nippusiteillä. Tässä kohtaa koko tilanne nauratti, mutta oikeasti oli tosi pienestä kiinni, ettei oltaisi nähty luppia enää koskaan. Mä en edes tiedä, miten voi olla mahdollista, että ne oltiin saatu kiinni, mutta iso kiitos siitä kuuluu naapureille!

Mutta tällästä meillä, ei noi kanit ainakaan tylsiä eläimiä ole, heh. :'D Palaillaan taas toivottavasti pian!