Tänään on siis Jummin ensimmäiset synttärit! :3 Poitsu on ollut meillä nyt reilun kuukauden ja ajattelin kertoa vähän millaisia luonteenpiirtietä siitä on paljastunut.
Ensinnäkin olen ennen luullut, että Mella on energinen, mutta ei. Se ei ole mitään verrattuna Jummiin. Jumps on aina liikkessä, kaivaa, pomppii pöydälle eikä pysähdy hetkeksikään! Itse asiassa Mella on nykyään tosi rauhallinen verrattuna Jummiin ja se on hiukan järkevämpi ja varovaisempikin. Jummin mielestä nimittäin joka paikkaan pitää päästä eikä mikään pelota. Poika hyppiikin Siljan huoneessa ollessaan sängylle, hyllylle, tuolille ja siitä pöydälle. Välillä se tipahtelee sängyltä, mutta meno vaan jatkuu.
Jos mun pitäisi kuvailla Jummia yhdellä sanalla, se olisi vintiö. Tämä poika on tosi paljon ruuan ja nykyään myös rapsutuksien perään. Jos niitä ei tule, Jummilta tulee heti kommenttia ja se alkaa ihan kunnolla näykkiä jalkoja tai muita. Välillä se ottaa sukasta kiinni ja vetää sen melkein pois, kun ei palvelu pelaa! Myös Silja, jonka huoneessa Jumps majailee, on saanut osansa tästä häirinnästä. Yöllä poika ei nimittäin anna nukkua sitten millään. Jos se on häkissä, se rynkyttää kaltereita ja karkaa useimmiten aidan alta. Jos sen annetaan olla vapaana, se hyppii koko ajan sänkyyn ja näykkii Siljaa, kun huomiota ei kuulu. Voi voi. :'D
Onhan Jummi ollut myös todella urosmainen. Ruikkinut joka puolelle, kaivanut joka paikkaa ja juossut häntä pystyssä. Nyt tämä on kuitenkin selkeästi vähenemässä, sillä tiedättekös mitä, poitsu kastroitiin keskiviikkona!
Saatiin siis aika mukavan nopeasti ja Jummikin oli jo kotiutunut mainiosti. Vähän jännitin leikkausta, sillä se tehtiin Hasseli-eläinlääkärissä, jossa ei olla ennen käyty. Tietysti vähän riski mennä paikkaan, jossa ei ole ennestään käynyt, vaikka olin mä siitä joltain tutuilta vähän kuullut.
Hasseli vaikutti tosi mukavalta paikalta ja lääkärit osaavilta. Jummia jännitti ihan kamalasti ell:ille mentäessä ja se oli lääkärin pöydälläkin niin jähmettynyt, ettei hievahtanut edes rauhoitepiikistä. Pian poitsu olikin jo unessa ja leikkaus alkoi.
Leikkaus meni hyvin ja haettiin Jummi, kun se oli vähän heräillyt. Melkein heti se möngersi aaivan humppelissa boksistaan ulos ja väsähtikin heti puolimatkaan. Sitten se jatkoi matkaa hoiperrellen, mutta ohjattiin se takaisin boksiin lepäämään.
Sitten alkoikin se mulle stressaavin osuus, sillä Jum ei näyttänyt tämän jälkeen millään heräävän. Aluksi odottelin rauhassa, ja katsoin, että poika pystyy varmasti hengittämään. Sitten oli kulunut tunti. Ja toinen. Ja kolmas. Ja melkein jo neljäs! Istuin tämän koko ajan pojan vieressä ja odotin. Kyllä se kohta herää! Jummi vaan makasi velttona boksissa ja nenä juuri ja juuri liikkui. Se ei reagoinut melkein mihinkään ja jouduin itse kääntämään sitä vähän väliä, että se saisi henkeä.
Sitten päätettiin siskon kanssa, että nyt kokeillaan ottaa se boksista pihalle, jos se siitä heräisi todellisuuteen. Nostettiin se pehmeän alustan päälle. Jummi katsoi hitaasti ympärilleen ja alkoi heti liikkua! Se ei edes hoiperrellut vaan pomppi ihan niin kuin normaalistikin, huh! Luulen, että se ei ollut jaksanut nousta pelkästään kipeän pyllyn takia eikä ollutkaan ollut koko ajan jossain omissa maailmoissaan. Onneksi saatiin mukaan kipulääkettä, jota annettiin illalla ja aamulla, ja poika oli jo pian ihan normaali! :)
Nyt jo muutaman päivän leikkauksen jälkeen Jummissa huomaa selkeitä eroja. Se ei enää juokse niin paljon häntä pystyssä tai näyki ja ruiki ympäriinsä. Toki vielä voi vähän hormoonit jyllätä, mutta parempaan ollaan menossa, jes!
Jummin synttäripostaus taisi nyt muuttua kertomukseksi sen leikkauksesta, mutta jooh. Poika on kaikesta hölmöydestään huolimatta tosi suloinen ja hauska touhottaja, kunnon menevä kaveri. Nyt vaan kaikki sormet ja tassut ristiin, että Jummin ja Mellan yhteiselosta tulisi joskus totta! :)
