Iloista pääsäistä!

Tänään heitettiin pussillinen tipuja ja muuta härpäkettä Siljan sängylle ja alettiin napsia pupuista pääsiäiskuvia! No, kuvaaminen ei nyt todellisuudessa ollut niin helppoa, miltä sen saa kuulostamaan. Kuvasimme nimittäin huoneessa, jonka on vallannut uusi kanimme Jummi, ja näin muut kanit tietysti olivat tosi villeinä päästessään tutkimaan huonetta. Onneksi mulla oli Elsa kanipaimenena ja se tekikin suurimman työn, kun itse vaan räpsin kuvia. Kuvien yhteydessä kerron myös vähän pupujen kuulumisia.

Minni

 
Minni osasi kyllä taas poseerata niin söpösti ja pysyi parhaiten aloillaan! Minni ei mennyt myöskään sekaisin oudoista hajuista, niin kuin toiset kanit.

 Minnille kuuluu perushyvää, mitään erityistä kerrottavaa siitä ei ole. Vähän on kevättä rinnassa, niin kun näillä naarailla tuppaa olemaan.

 Jummi

Sitten tämä meidän pikkuinen tulokas. Jummi oli myös suloinen pääsiäispupu, mutta vauhtia olisi riittänyt turhankin paljon. Pikkuinen ei olisi malttanut seisoskella ollenkaan sängyllä ja Elsa joutui kaappaamaan sen muutaman kerran takaisin karkureissultaan.

Jummi on osoittautunut ihanaksi pikku vintiöksi. JumJum ja Jumpsi-lempinimet saanut poitsu on kunnon touhottaja, koko ajan on tekemässä jotain. Se taitaa myös herkkujen kerjäämisen, ja sille tavallista onkin sormien näykkiminen, jos herkkuja ei ala kuulua. :'D

Jummin kanssa kaikki ei kuitenkaan ehkä menekään ihan niin kuin suunnittelimme, mutta kerron siitä myöhemmin lisää. En halua nyt latistaa tätä värikästä pääsäispostausta huonommilla uutisilla. Voin kuitenkin kertoa, että toistaiseksi kaikki on hyvin ja poika on reipas ja iloinen.

 Hessu

Hessu ei ollut tänään todellakaan sillä tuulella, että se jaksaisi seistä kaikkien härpäkkeiden keskellä nätisti. Se oli juurikin sillä tuulella, että nyt on kyllä jotain kamalaa tekeillä!

...Nimittäin Hessun alfaurospaikka yritetään viedä! :'D Kerroin joskus pari vuotta sitten blogissani, kuinka Hessu vihaa toisia uroksia ja niitä ei meille tule koskaan tulemaan, kun Hessu on täällä. Noh, niin nyt kävi, mutta poika onkin tullut onneksi jo niin papaksi, ettei se jaksa enää välittää toisista uroksista. Tai no okei, ainakaan niin paljoa. Tänään sen yrittäessä karata kuvauspaikalta laitoinkin sen Jummin häkkiin (jossa ei tietenkään ollut Jummia!). Aluksi Hessu näytti tosi vihaiselta, mutta kului ehkä puoli minuuttia ja se oli mussuttamassa posket pullollaan tyytyväisenä Jumpsin heiniä.

"Jaahas, älä sitten taas mee julkaseen kaikkee noloo musta sinne sun blogiis!"

Mella

"Okei tipu, alistun"

Mella on ollut kaikista innostunein uuden pupun tulosta, ehkä liiankin. Jummilla ja Mellalla on ollut jo lukuisat "ovenalta-treffit". Eli siis Jummin ollessa vapaana se juoksee Mellan ovelle, ja puput kaivavat vuorotellen oven molemmilta puolilta. Yhtenä päivänä kävi jo vähän vaarallisempikin tilanne, kun Mel oli jostain kumman syystä päässyt Jummin häkille ja Silja oli löytänyt sen yrittämästä näykkäistä Jummia nenästä. Selvittiin onneksi säikähdyksellä, sillä paikalle oltiin ehditty heti!

  

Mella oli kuvatessa kaikista villein. Kyllä puiset tulppaanit ja tiput saivat kyytiä, kun tämä jänis istutettiin poseeraamaan!

"Tyhmä tulppaani, tyhmä pääsiäinen, mää häippään nyt!"

Katselin kaksi vuotta sitten ottamiani pääsiäiskuvia Mellasta. Voi että siitä on kasvanut iso jänö! Ehkä kuvaustaidoissakin on jotain kehitystä havaittavissa, vaikka nyt itse sanonkin.... :D

Hyvää pääsiäistä vielä kaikille! :)

Kukas se tämä on?

Hihii, sain kuin sainkin pidettyä tämän salassa ainakin blogilta! En halunnut kertoa suunnitelmista vielä aijemmin, sillä kaikki oli vielä niin epävarmaa. Mutta meille on siis muuttanut pikkuinen uusi asukas!

Nyt varmaan mietitte, että olen saanut jonkun hetken mielijohteen hankkia uuden kanin, mutta todellisuudessa tätä on suunniteltu jo ainakin vuosi. Jossain vaiheessa aloin miettiä, että Mellallakin olisi kiva olla kamu, kun Minni ja Hessukin on niin iloisia kaksistaan. Sitten aloin tietysti miettimään, että mitä jos Mella melko luonteikkaana jänönä ei hyväksyisikään kaveria. En pysty kuitenkaan pitämään yhtään enempää yksineläjää, mutta toisaalta en halua myydä kania kiertolaiseksi eteenpäin.

Lopulta löysin mukavanoloisen kanin ja kyselin lisää. Kävi ilmi, että poika asuu jo ennestään toisen pojan kanssa ja jos ei millään natsaisikaan meidän Mellan kanssa, on se mahdollisuus palauttaa kasvattajalleen. Tämä oli tietysti tosi hyvä juttu ja kani kuulosti muutenkin mahtavalta, joten se meni sitten varaukseen!

Haluatte varmaan kuulla lisää tulokkaasta? Hän on siispä kohta vuoden vanha pienirexpoika, viralliselta nimeltään Jymy-Juntunen, tutummin vaan Jummi. Nimestä saatiin pieni väittelykin aikaan, kun mä ehdotin liian erikoisia nimiä ja muut perheenjäsenet mun mielestä liian tylsiä. No, joustin vähän ja valittiin nimi, joka sopi edes jotenkin kaikkien suuhun, joten Jummi hän nyt sitten on. :D Poitsu on Huvikummun kanilasta ja väriltään musta otter dalmatialainen. Pilkkuja ei tosin juurikaan löydy, muuta kuin yksi söpö musta täplä pepusta.

Haettiin Jummi siis eilen, ja eka ajatus siitä oli, että ompa se pieni! Koko poikue oli kuulemma pienirexeiksi tosi pieniä ja Jummikin painaa suunnilleen kilon, vaikka on jo ensi kuussa 1v. Hirveän suloinen poika kyllä on, sellainen poikasenoloinen edelleen. Eilen sitä jännitti aluksi kovasti, kun laskettiin boksi uuteen häkkiin ja meni pitkä tovi ennen kuin poika tuli boksista pois. Hetken päästä se kuitenkin jo kipitti innoissaan ympäri häkkiä ja touhuili koko ajan. Iloloikkiakin alkoi jo lentelemään, kun sai juosta vapaasti kompparihäkistään pois ja takaisin.

Tämä on kyllä tosi suloinen poika, olen jo nyt aivan rakastunut siihen! Sekä sisäisesti että ulkoisesti hirmu pehmeä tapaus. Tarkoituksena olisi siis saada Jummista Mellalle kaveri, mukava lemmikki ja ehkäpä estekanikin, jos sattuu tykkäämään hyppimisestä. Kerron myöhemmin poitsusta lisää, ettei tästä tule nyt ihan liian pitkä postaus!

10 outoa faktaa kaneistani

Hiihtoloma on nyt ohi ja Teneriffalta on palattu koulunpenkille. Tauko blogin puolella venähti vähän, pahoitteluni siitä. Matkasta ajattelin tehdä vähän myöhemmin postauksen ja ehkä videonkin tänne, jos se vain kiinnostaa.

Tähän väliin teen kuitenkin vähän erilaisemman postauksen, eli niin kuin otsikosta voi huomata, outoja (ja vähemmän outoja) faktoja kaneista! Osa faktoista on myös enemmän meidän kaninhoitoon liittyviä kuin itse kaneihin. Jotkut saattavat jo tietää osan faktoista, mutta koitin listata myös sellaisia, joita en ole täällä blogissa ennen kertonut.

1. Kun Minni oli juuri tullut meille (2011), meillä ei ollut sille sopivia valjaita. Väsättiin siispä valjaat lasten rannekelloista ja hihna avainnauhasta. Oli kyllä hiukan erikoiset valjaat, mutta onneksi ostettiin pian kunnolliset...

2. Hessu pelkää edelleen kuollakseen koiria. Joskus ei vielä tiedetty tätä niin hyvin ja laskettiin se hoitokoiran pedille, jossa oli siis koiran hajuja. Meni ehkä sadasosasekunti ja poika oli tunkenut itsensä talon toisessa päässä olevan pesukoneen taakse.

3. Jos joku istahtaa meillä sohvalle omenan tai banaanin kanssa, kuuluu pian loikkimísen ääniä. Ääni voimistuu ja yhtäkkiä olkkarin matolla on mulkosilmiensä kanssa kuikuileva Mella. Seuraavassa kohdassa se istuu sohvalla olevan henkilön rinnan päällä kurkotellen ja huitoen kohti hedelmää ja viimeisessä useimmiten mussuttaa sitä tyytyväisenä kauempana saatuaan tahtonsa läpi.

4. Mella on myös ihan hulluna heinään. Se syö sitä paljon ja hyvällä ruokahalulla. Aina, kun tuon lisää heinää telineeseen, se pyörii ja murisee jaloissa ja lopuksi kirjaimellisesti hyökkää heinätelineen kimppuun. Kisoissa Mella käppäilee usein boksien vieressä pää maassa etsien yksittäisiä heinänkorsia. Pahoittelen heinävarkaan puolesta, en vaan voi sille mitään! :'D

5. Minnin ulkonäkö pettää, sillä se on meidän kaneista kipakoin. Kaikista vihaisin siitä tulee kuitenkin päästessään vapaaksi Elsan huoneeseen, jossa luppien häkki sijaitsee. Jos se pääsee sinne puolustamaan reviiriään, kannattaa suojautua hyökkivältä reilun kilon kokoiselta karvapallolta hyppäämällä sängylle tai vähintään torjumalla pikkutaltat lähimpää löytyvällä tyynyllä.

6. Hessulla on ihan järkyttävä määrä lempinimiä ja niitä tulee ja menee kokoa ajan. En tiedä miksi, mutta ehkä se liittyy jotenkin sen hassuun olemukseen. Yleisimpiä on Hese, Heka, Goofy, Kuubo, Burgeri, Popo, Heike, Hesemiäs, Poika, Poopo, Yrmy... Joku päivä se saattaa olla koko päivän vaikka Pertti, mutta seuraavana päivänä nimi on jo unohtunut ja uusi keksitty.

7. Minni viihtyy enemmän häkissä kuin vapaana. Mella ei viihdy hetkeäkään häkissä. Hessu viihtyy kaikkialla, missä on ruokaa.

8. Joka ilta, kun joku seisoo paikallaan matolla, Mella ryntää haistelemaan ensin jalkoja ja sitten alkaa juosta kahdeksikkoa jalkoja ympäri umputtaen ja iloloikkaa heittäen.

9. Minni ja Hessu ovat suurimman osan ajasta samassa paikassa ja samassa asennossa tekemässä samaa asiaa.

10. En ole varmaan ikinä maininnut tätä blogissani (?), mutta Minnillä ja Hessulla on ollut jo tosi pitkään yhteisnimitys Pöppänät. "Antakaa Pöppänille ruoka!" "Onks Pöppänät ollu vapaana?" "Haluuks siivota Pöppänöiden häkin?" on esimerkiksi erittäin yleisiä lausahduksia meillä. Luulen, että tämä on vääntynyt sanasta höppänät, koska sellaisia ne todellakin on. Tästä on vääntynyt myös verbi pöppänöidä, jota on tosi vaikea selittää muille. Oikeastaan se tarkoittaa vaan olemista Minni ja Hessu vapaana ollessaan eli touhottaa, kerjätä ruokaa, hyppiä syliin ja pörrätä ympärillä söpösti.

Nämä kaikki nyt eivät olleet niinkään outoja, mutta en nyt keksinyt parempaakaan sanaa kuvaamaan näitä faktoja. Toivottavasti tykkäsitte postauksesta! Onko teidän kaneilla jotain samoja juttuja?

Palojoki 21.2.

 Postauksen kuvat (c) Karkki L. ja videot Venla ja Terhi S.

 Nyt tulisi taas kisapäivitystä, mutta tämän jälkeen niistä tuleekin varmaan pikku tauko. Eilen olin siis kisailemassa Mellan ja Hessun kanssa Palojoella. Mietin vähän, menisinkö näihin kisoihin ollenkaan, kun Mellalle ei ollut luokkaa ja Hessu nyt ei ole ollut niin innokas esteilijä viime aikoina. Meidän kaupungista oli kuitenkin lähdössä muitakin, niin päätin sitten hypätä mukaan reissuun, kiitos vielä kyydistä! Näissä kisoissa oltiin siis vaan pelkän mukavan päivän toivossa eikä klassauksien tai sijoitusten.

Hessu ei ollut taaskaan ihan parhaassa vireessä niin kun ei viimeksikään, mutta nyt se ainakin yritti paremmin. Eka kierros mentiin muistaakseni viidellä virheellä. Toinen kierros meni reippaammin ja paremmin, kolmella virheellä. Kaikki virheet tuli helpoimmilta esteiltä, paitsi no pysty, joka on Hessun ikuinen vihollinen. Toisaalta ihan hyvä, että näin vuoden alussa ei klassauksia näytä satelevan, sillä ainakaan ihan vielä en poikaa vaikealle mutkalle laittaisi. Suoralta poika on klassautunut jo vaikeaan, ja sitä saatetaan käydä koittamassa huhtikuun maneesikisoissa, katsotaan nyt. 

Hessu ei tosiaan tykkää vedestä... :D

Mellan olin ilmoittanut loikkimaan ihan huvin vuoksi ulkopuoliseksi vaikeaan mutkaan. Oli kiva hypyttää neitiä taas astetta helpommalla radalla ja mennä vähän rennommin. Ekan kierroksen tulosta en muista yhtään, mutta se oli siinä 3-7 virheen välillä. Miten mä en nyt voi muistaa näitä, kisat oli kumminkin eilen! xd Toisen kierroksen Mella hyppi tosi nätisti vain yhdellä virheellä, joka tuli pystyltä. Mella eteni reippaasti ja näytti tykkäävän vähän pienemmistä esteistä, joten onnistunut reissu neidin osalta!

 Lauantaina suuntaamme taas auton kohti Helsinkiä, mutta ei suinkaan kisojen takia, vaan siitä seuraavana päivä lennähdämme Kanariansaarille lomailemaan. Odotan jo innolla hiihtolomaa ja matkaa, on tullut kyllä tarpeeseen! Mellallekin löytyi lopulta hyvä hoitopaikka. Matkalta saatan tehdä jotain pientä postausta. Se on oikeastaan tullut jo tavaksi, jos ollaan oltu jossain.

"Vain kani"

Tää voi kuulostaa jonkun mielestä ihan järjettömältä, sehän on vain kani. Mutta en mäkään tiennyt vielä muutama vuosi sitten, että johonkin niin pieneen voisi kiintyä niin paljon.

Se tuo niin paljon iloa jokaiseen päivään. Se osaa iloita itse tosi pienistä asioista. Siitä pitäisi kaikkien ottaa mallia. Sille voi kertoa ilot ja murheet, se ei kerro niitä kenellekään. Se ei puhu pahaa selän takana, vaan näyttää suoraan, jos ei pidä jostain. Se on tuonut mulle jopa uuden harrastuksen. Siinä on myös huonoja puolia, mutta niin on kaikessa ja kaikissa. Se on silti mulle täydellinen.

Äiti kysyi multa yksi päivä, miksi olen alkanut nykyään hehkuttaa sitä vielä enemmän. Miksi siitä on tullut yhtäkkiä niin tärkeä. Aloin miettiä asiaa ja tajusin, etten itsekään ole ihan varma.

Tärkeydellä en tarkoita nyt sitä, että sillä on ihana luonne, se on niin hieno ja blaa blaa blaa... Tarkoitan sitä, etten voisi kuvitella, ettei sitä enää olisi. Se on mukana melkein kaikessa, mitä teen kotona. Se tuntee mut, mä tunnen sen. Joka kerta kun katson sitä, hymyilen, vähintään mielessä. Se on tällä hetkellä yksi mun elämän tärkeimmistä asioista ja toivottavasti tulee olemaan vielä pitkään.

En olisi voinut kuvitella vielä pari vuotta sitten sitä kotiin hakiessa, että siitä pienestä kantoboksin nurkassa hytisevästä nappisilmästä tulisi niin tärkeä.

Se on Mella. Hyvää 2v syntymäpäivää upein kani, Mella.♥

Siksi se ei ole "vain kani."

Lieto 13.2.2016

Postauksen kuvat (c) Emma S. ja minä

Mella ja Noa-täti

Eilen olimme Liedon ystävänpäiväkisoissa, jotka olikin vuoden ekat kisat meidän osalta. Kolmen kuukauden tauon jälkeen odotin kisoja tosi paljon! Kisoissa oli aika vähän väkeä, joten ne oli kivan rauhalliset ja kisapaikkana oli ihanan tilava ja valoisa koirahalli. Mutta nyt mennään kanien suorituksiin.

Mella
Päätin ennen kisoja, että olen tyytyväinen Mellaan, jos se jaksaa edes yrittää ja nauttii hyppimisestä toisin kuin viime kisoissa.

Eliitti mutkan ekalta kierrokselta tuli 7 virhettä, joista 1 korjauksista. Olin jo siihen ihan tyytyväinen, sillä Mella ei ainakaan lössähdellyt maan matoseksi ja ollut suostumatta liikkumaan mihinkään vaan loikki jopa puolet esteistä puhtaasti.

Toinen kierros meni kuitenkin paljon paremmin, 2 virheellä! Toinen virhe tuli WM-esteeltä ja toinen femmanin matalan puomin väliin astumisesta. Mel jopa eteni ihan kivasti sisäkisoiksi ja nappasi 2. sijan! Sijoitusta tärkeämpää oli kuitenkin, että Mel yritti pitkästä aikaa kunnolla. :)

Olin ilmoittanut Mellan myös korkeushyppyyn, johon ei ollut sen suurempia odotuksia. Korkeutta ollaan taidettu hyppiä viimeksi SM-kisoissa, joissa neiti pärjäsi vain 60 cm asti.

Aloitettiin 55cm:stä ja Mel loikkasi jokaisen korkeuden ekalla yrityksellä! Pian Mella sivuutti omaa ennätystään eli 70 cm. Seuraavaksi oli 75cm ja niin Mella vaan loikkasi senkin ekalla yrityksellä! Vähän osui ylimpään puomiin, mutta yli päästiin. Seuraava korkeus ei enää mennyt, joten tulokseksi jäi 75 cm, jolla Mel voitti luokkansa! Jatkossa se kisaa sitten jo eliitti korkeutta, upea tyttö. <3

Mella sai palkinnoksi ihanien ruusukkeiden lisäksi myös kaksi kirjaa. :')

Hessu
Poika oli tänään vähän outo. Kun otettiin Hessu ensimmäistä kertaa valjaisiin hallissa, se oli ihan järkyttynyt koiranhajusta. Hessu pelkää koiria tosi paljon, ja tälläkin kertaa se vaan sinkoili ympäriinsä.

Hessu rauhoittui onneksi myöhemmin. Elsa hypytti sen kv mutkalla. Eka kierros meni 6 virheellä, joista yksi tuli korjauksista. Lopussa myös toi lämpöpuhallinjutska vähän hidasti Hessun menoa. Toka kierros meni myös 6 virheellä, eikä poika ollut ihan parhaassa vireessä.  Mutta ei se mitään, välillä näinkin.
 
Videolla eka kierros, koska en ollut ihan varma, kumpi oli parempi. Kamerasta loppui muisti ennen suomipystyä, joten siinä tuli pieni tauko, kun poistelin nopeasti jotain videoita. Hessu jumitteli jonkun verran ennen pystyä, mutta hyppäsi sen puhtaasti. 

Seuraavat kisat saattaakin olla jo viikon päästä sunnuntaina Palojoella, jos päätän sinne lähteä. Kyyti järjestyisi, mutta Mellalle ei ole luokkaa ja Hessulla olisin ajatellut pitää vähän hyppytaukoa. Mutta katsotaan nyt, jos otan vaikka Mellan ulkopuoliseksi johonkin luokkaan ja Hessun kokeilemaan onneaan taas kv mutkaan.

Hyvää ystävänpäivää kaikille! <3

Haluaisitko hiihtolomajänön?

Ajattelin nyt laittaa ilmoituksen tänne blogiinkin, kun alkaa olla jo vähän kiire asian kanssa. Eli siis olemme lähdössä hiihtolomaksi matkalle ja vielä olisi Mella hoitopaikkaa vailla. Minnille ja Hessulle löytyikin jo paikka mukavan läheltä Elsan kaverilta. Matkalla olemme 27.2.-6.3., joten suunnilleen siksi ajaksi tarvittaisiin hoitopaikka.

Jos olet siis halukas hoitamaan Mellaa hiihtoloman ajan, tässä tulee vähän lisätietoja. Mella on sosiaalinen, kiltti, ja energinen kani, eikä viihdy kauaa häkissä. Mella etsii siis mieluiten paikkaa, jossa saisi huomiota ja olla tarpeeksi vapaana. Etsin hoitopaikkaa, jossa on ennestään kanikokemusta eikä mieluiten ihan pieniä lapsia, koska Mella on aika herkkä. Tärkeää on tietenkin myös, ettei talossa ole sairaita kaneja, ettei tarvitse huolehtia tautiriskeistä.
Plussaa on, jos tunnen tai tiedän hoitajan edes jotenkin, mutta se ei ole ihan välttämätöntä, jos hoitopaikka vaikuttaa hyvältä ja luotettavalta.

Asumme Tampereen lähellä, mutta voimme tuoda Mellan hoitopaikkaan Pirkanmaan lisäksi myös Tampere-Helsinki -akselille matkalle lähtiessämme ja sieltä tultaessa. Voin antaa Mellalle mukaan heinät, ruuat, vessalaatikon ja muut tavarat. Häkkejä meillä on vähän huonosti, mutta jos sinulla ei ole ylimääräistä häkkiä, meiltä saa kompostikehikoita mukaan. Luulen, että tehdashäkissä Mella ei kuitenkaan viihdy kovin kauaa, koska on tottunut olemaan koko ajan vapaana. Maksan tietysti pienen korvauksen Mellan hoidosta.

Laita sähköpostia, jos sinulla on tarjota hyvä hoitopaikka, niin jutellaan lisää! :)

saara.kuusijarvi@gmail.com

 

Pörröiset poseeraajat

Mulla on ollut nyt koeviikko ja mun mielestä tosi rento sellainen! Kokeita on ollut melkein joka päivä, mutta kotiin pääsee joka päivä 10-11 aikoihin ja ehtii puuhailla muutakin kuin vaan lukea kokeisiin. Eilen oli yksi niistä päivistä, kun olin kotona kymmenen aikoihin ja oli ihanan valoisaa. Heitin viltin keittiönpöydälle ja istutin päälle poseeraamaan pupun yksi kerrallaan. Kuvista tuli mun mielestä ihan kivoja, kun valoa tuli niin paljon keittiön ikkunoista.

 Minni poseeraa aina niin söpösti ja kiltisti. Välillä tosin käännettiin töpö kameralle ja mun piti jo syöksyä varmistamaan, ettei pupu pomppaa kohta pöydältä pois.

 Minnin näkee muuten tosi usein tähyilemässä pienten takajalkojensa päällä. Kun Hessu röhnöttää rennosti matolla, seisoo Minni usein vieressä takajaloillaan pitämässä vahtia.

 Hessun päähän päätyi kuvissa söpö mansikkahattu. Äiti päätti yksi päivä irrottaa sellaisesta kokoonlaitettavasta kauppakassista ton pussukan. Eikä kauaakaan, kun se löytyi Hessun päästä... Voi raukkaa, mutta sopihan se nyt kieltämättä aika söpösti pojalle hatuksi. :'D

"Mamma sano et mä saan leipää, jos mä oon hetken tää päässä."

"No kai sitä nyt mitä vaan tekee kuivan leivän eteen!"

 Mella näytti jälleen lähinnä pannukakulta, kun länttäsin sen pöydälle istumaan, joten siitä nappasin vaan pari kuvaa ja päästin takaisin maahan.

Sain mä noi kaksi hetkeksi samaan kuvaankin ja Mella vieläpä haki turvaa Hessulta! Voih. 

Mitä mieltä olit kuvista? Mikä oli lempparisi?